Talviloma Alicantessa

Talvilomareissu sijoittui tänä vuonna Espanjan Alicanteen, tiedossa oli pitkä viikonloppu tyttöporukalla syöden, juoden ja rentoutuen. Onni oli matkassa, sillä helmikuun alkuun sattui erittäin lämmin viikonloppu, +20 astetta ja auringonpaistetta! Tässä hieman suosituksia sekä tärppejä ravintoloihin ja kohteisiin.

Ruoka
Alicantessa on edullinen hintataso ja paljon erilaisia ravintoloita. Maassa maan tavalla eli suosittelen siis espanjalaisia ravintoloita, tapaksia, paellaa, mereneläviä ja lihaa. Myös gelatoa, churroja ja ihania leivonnaisia oli monissa pienissä kahviloissa. Alla muutamia ravintoloita missä kävimme.

El Mos Taberna Mediterranea – mielestäni reissun paras sangria! Taberna sijaitsi rantabulevardilla ja olisimme ottaneet myös tapaksia sangrian seuraksi, mutta keittiö oli ehtinyt juuri mennä kiinni. Hyvä paikka pienelle välipalalle päivällä.

D´Tablas Alicante – tapaksia paikalliseen tyyliin. Ravintola oli hyvin pelkistetty, jopa grillimäinen, mutta kodikas ja edullinen. Paikan juju on, että tapaksia tarjoillaan pöytiin puualustoilta, voit valita mieleisesi ja loppulasku tulee kerääntyneiden alustojen mukaan. Yksi tapas maksaa euron. Viiniä ja oluttakin sai muutaman euron hintaan.

Madness Coffee – artesaanikahvia ja aamupalaa. Hotellimme aamupala tarjoiltiin tässä kahvilassa ja kahvia valmistettiin intohimolla. Iltaisin kahvilassa oli myös live-esiintyjiä. Kannattaa poiketa myös hauskan sisustuksen vuoksi.

Chocolateria Valor Alicante – parhaat churrot. Legendaarinen churreria ja suklaakauppa, jossa söimme isot annokset churroja suklaakastikkeella.

Bodeguita 1999 – pihviravintola. Hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ravintola, jossa oli viihtyisä tunnelma. Kannattaa ottaa paikan signatureannos entracote ja tuhtia punaviiniä! Myös kala oli hyvää.

Al Medina – menu del dia, päivän menu. Plaza Santisime Faz -aukiolla oli useita ravintoloita terasseineen, jotka tarjosivat päivän menun 12-13 euron hintaan. Päädyimme Al Medinaan, jossa söimme alkuruoaksi fritattuja kalmareita (iso annos!), pääruoaksi paellaa ja jälkkäriksi crepit, tämä kaikki siis 13 euroa. Aukiolla oli leppoisa tunnelma ja katusoittajia.

Majoitus
Hotellimme Hotel Boutique Alicante sijaitsi vanhan kaupungin ytimessä, josta oli todella helppo liikkua ja kaikki oli lähellä. Viikonloppumatkalaisille suositeltava sijainti, jolloin pääsee nopeasti liikkumaan. Myös lentokenttäbussi toi ihan viereen. Hotellin aula ja atrium olivat kuin vanhasta linnasta, ihanan tunnelmallisesti sisustettu. Kuitenkin vanhan rakennuksen tapaan, sisälle kuului jonkin verran meteliä kadulta sekä putkiston lorinoita. Henkilökunta oli ystävällistä ja aamupala runsas, se tarjoiltiin viereisessä kahvilassa.

Must see
Alicanten kaupunki on mukavan kokoinen ja turvallinen. Kaikki nähtävä oli kävelymatkan päässä. Rantabulevardi Paseo Explanada da se Espanalla oli ihana istua penkeillä ja ihastella satamaa, sekä pysähtyä virvokkeille. Bulevardin toisessa päässä on kaupungin hiekkaranta ja rantabaareja. Helmikuussa oli kuitenkin vielä liian kylmä uimiseen 😊

Kaupungin ostosmahdollisuudet on oikein hyvät, Av. Maisonnave-ostoskadulta löytyy El Corte Inglesin useampi tavaratalo, Sephora ja monia vaateliikkeitä, joita ei Suomessa ole. Hintataso on hieman suomea edullisempi.

Sporttailua, maisemia ja kulttuurinnälkää yhdisti omatoimiretki Castell de Santa Bàrbara -linnaan viereiselle kukkulalle. Vuori näyttää kaupungista katsottuna todella isolta ja korkealta, mutta lopulta kävely ei kestänyt pitkään. Vanhasta kaupungista lähti kaksi kävelyreittiä ylös, jotka yhdistyivät Parque de la Eretan rinteessä. Reitit eivät sisältäneet onneksi paljon portaita, joten se kevensi matkaa vaikka nousua olikin paljon. Ylös pääsee myös hissillä rannan puolelta. Ylhäällä näkymät olivat huikeat! Linnan eri alueista ja aikakausista oli kerrottu kyltein ja pienin museo-osuuksin. Alueella oli myös muutama kahvila ja siistit wc:t.

Tämän täydellisempää helppoa lomaa ei olisi voinut toivoa. Milloin pääsisi uudelleen… 🙂

-M

Napoli – Le Figlie di Iorio

Italian matkalla vietimme yhden päivän Napolissa, kiersimme muutamat sataman lähinähtävyydet, mutta pääpointti oli saada vielä aitoa napolilaista pizzaa. Meillä on kotona Pizze-kirja, jota lueskelin ennen matkaa ja poimin ylös muutamat arvostetut ja palkintoja voittaneet pizzeriat. Samoin muutamissa säästämissäni Maku-lehdissä oli mainittu Napolin maineikkaita pizzerioita. Näistä erityisesti jäi mieleen naispizzantekijä, pizzaiola, Teresa Iorio pizzeriallaan Le Figlie di Iorio. Pizzeria sijaitsi kartan mukaan sataman lähellä, joten päätimme kokeilla, josko ravintolaan pääsisi syömään. Olimme liikkeellä siestan loppupuolella ja yhdestä ravintolasta meidät oli jo käännytetty, joten jännitin hieman miten käy. Muistelin että pizzaiola Iorio oli voittanut jonkun Napolin pizzakilpailuista muutamia vuosia sitten ja epäilin myös, että olisimme tarvinneet pöytävarauksen.

Kuljimme muutaman hieman roskaisen kujan poikki edes ja takaisin (Googlen kartat heittävät jonkin verran ravintoloiden sijainteja…), kunnes päädyimme ravintolan eteen. Suoraan sanoen pizzeria ei todellakaan näyttänyt ’hienolta’ paikalta, mutta jotain sympaattista oli kadulle ja parkkipaikoille asetetuissa pöytäryhmissä ja mainosjulisteissa. Henkilökunta oli juuri ulkona yhdessä leikkelemässä sieniä pizzatäytteiksi ja toivottivat meidät saman tien tervetulleiksi. Olin tunnistavinani itse pizzantekijärouvan, joka pinkaisi toivotusten jälkeen keittiön puolelle.

Jäimme ulos pöytään selailemaan ruokalistaa. Itselleni oli heti selvää tilata margarita-pizza ja samaan lopputulokseen päätyi lopulta suurin osa seurueesta. Tarjoilijakin hymyili tyytyväisenä tilauksellemme 😊 Juomaksi tilasimme punaviiniä, talon viini oli paikallista Iovino don Peppinoa Campanian alueelta, (muistaakseni rypäle oli sangiovese) sekä Peroni-olutta.

Annoksia odotellessa ehdimme tarkastella hieman tarkemmin ravintolaa. Seinällä ja katukyltissä oli kuvat Iorion voitoista pizzantekijänä, 2015 miglior pizza (paras pizza) ja 2017 miglior pizza fritta (paras frittipizza). Löysin myöhemmin Independentin verkkoartikkelin, josta luin paremmin Iorion taustasta ja ylipäätään naispizzantekijöistä. Teresa Iorio oli ensimmäinen nainen, joka voitti Trofeo Caputo Pizza Championship -kilpailun ja arvonimen Worldwide Champion Pizzaiuola. Hän on jatkanut isänsä jalanjäljissä pizzantekijänä, mutta ottanut oppiaan äidiltään, joka valmisti pizza frittaa. Pizza frittat ovat perinteisesti olleet naisten valmistamia ja Iorio on luonut itselleen brändin ’Femmena e fritta’ (Female and fried). Tavoitteena on luoda työpaikkoja naisille pizzantekijöinä. Pizzantekijämme oli siis aika huikea tyyppi! Hänen persoonallista tyyliään kuvasi hauskasti sekin, että taulussakin oleva palkintopysti oli sijoitettu rennosti kadulla olevan vitriinin päälle.

Pizzat saapuivat viimein pöytään ja sain juuri napsittua kuvat ennen hyökkäystä ensimmäisen suupalan kimppuun! Sopivasti mozzarellaa, maukasta basilikaa ja tomaattikastiketta, joka ei ollut liian makea mutta täyteläistä. Pohjassa oli pitkän nostatuksen tuomaa makua ja sopivan sitkeä koostumus. Täydellinen margarita-suoritus, nam!

 

Koko porukkamme oli fiiliksissä pizzahetkestä ja aloimme ottamaan selfietä, kun pizzantekijämme ilmestyi viereen mukaan kuvaan! Hän huudahti Viva la Pizza ja toistimme perässä! Kehuimme pizzaa ja juttelimme muutaman sanan hänen kanssaan. Mieletön tyyppi, joka todella otti asiakkaansa huomioon 😊

Napoli kaupunkina ei muutoin houkutellut uuteen vierailuun, mutta tämän pizzerian ja Napolilaisen pizzan vuoksi olisi ihana palata joskus.

-M

Italia – Napoli, Sorrento, Amalfi Coast

Lähes kolme vuosikymmentä piti odottaa, ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa Italiaan. Tämä erityinen matka suunniteltiin kuuden kaverin kesken ja kohteeksi valittiin Sorrento, Napolin lahden rannalla oleva pittoreski kaupunki. Vuokrasimme ihanan villan, joka sijaitsi Sorrenton yllä rinteessä mutkaisten ja kapeiden teiden päässä. Mieletön näkymä ja villan varustelu paikkasivat hieman haastavaa sijaintia ja olimme erittäin tyytyväisiä valintaan 😊 Tripadvisorista löytyy tarkempi kuvaus villasta, jota suosittelen myös sen ystävällisten isäntien vuoksi!

Ruoan rakastajalle Campanian alue ja Napolin lahti ovat mieletön elämys! Matkalla sai hyvällä omalla tunnolla syödä kulttuuriruokaa: pizzaa ja pastaa. Napolin pizzat ovatkin vertaansa vailla, pohja ja reunat ovat maistuvia pitkästä nostatuksesta johtuen eikä pizzan vain muutamassa täytteessä säästellä. Ensimmäisen pizzan nautimme Napolissa Piazza Giuseppe Garibaldin sivukujalla sijaitsevassa Pizzeria Agorà Lifessa, jolla oli ulko-ovessa maininta Napolin pizzajärjestön jäsenyydestä. Saavuimme siestan aikaan, mutta

meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Valitsin Bufalinan eli mozzarellaa, campanian tomaatteja ja basilikaa. Kuten myöhemminkin totesimme, tällä alueella ei pihistellä mozzarellan kanssa ja sen huomasi tässäkin pizzassa! Omaan makuuni lähes sentin paksuinen mozzarellakerros alkoi puolessa välissä tökkiä vaikka muutoin pizza oli todella hyvää. Muukin seurue oli vaikuttunut omista pizzoistaan ja hinnat pyörivät 6-14 euron kieppeillä. Napolin toisesta pizzakokemuksesta löytyy oma postaus täältä, kyseessä oli vierailu Teresa Iorion Le Figlie di Iorio -pizzeriaan.

Sorrento

Sorrenton kaupunkiin teimme muutamankin vierailun. Vaikutuin autenttisesta tunnelmasta, vaikka turisteja oli paljon, vain harva ravintola ja tuliaispuoti olivat ns. turistirysiä. Ihanat kiviset kujat, sitruunapuutarhat ja korkeuserot tekivät unohtumattoman vaikutuksen. Ehkä ensi kerralla voisi kokeilla hotellia kaupungista ja testata uimista sataman vieressä smaragdin kirkkaassa meressä. Laiturilla auringonotto näytti niin houkuttelevalta! Kuitenkin tällä reissulla kuljimme kauppakadulla, nautimme tunnelmasta ja söimme gelatoa ja pastaa.

Lounasta nautimme torikujalla Via S. Cesareolla terassiravintola Sedil Dominovassa. Seurue tilasi chili- ja tomaattipastaa (omani oli Spagetti ai Pomodorina), gnocceja tomaattikastikkeessa ja ricottaravioleja. Ruoka ja juoma olivat hyvää ja edullista, ihan kelpo keskeinen lounaspaikka. Gelatoa ostimme parikin kertaa Piazza Tassolla olevasta gelateriasta, kipot 2-5e joihin sai valita useampaa makua. Pistaasigelato oli joka paikassa hyvää 😉

Viimeisen illan illallsen nautimme myös Sorrentossa Piazza Sant’ Antoniolla Ristorante Pizzeria L’Abatesta, joka olikin erittäin suosittu paikka. Saavuimme onneksi ajoissa seitsemän aikaan ja saimme ison pöydän terassilta. Tästä eteenpäin ravintolaan olikin koko ajan jonoa. L’Abaten menu oli monipuolinen ja viinilista oli pitkä. Hinnat olivat keskitasoa. Pöytiin tuotiin alkupalaksi pizzataikinasta paistettuja paloja, joiden päällä oli tomaattia ja basilikaa. Jos olisi ollut suuri nälkä olisin tilannut vielä lisäksi melonia ja parmankinkkua, mutta päädyin nyt vain pääruokaan. Tilasin Pasta Melanzanen, sillä himoitsemaani Melanzane alla Parmigianoa ei ollut listalla. Tuorepastan joukossa oli tomaattikastiketta, tomaatteja, kermaisen makuista munakoisoa, basilikaa, mozzarellaa ja parmesaania…yksinkertaista ja ihanaa! Muu seurue tilasi pastaa ja risottoa merenelävistä ja kehuja satoi paljon. Ruokajuomaksi tilasimme talon valkoviiniä, joka oli oikein raikasta ja kylmää. Jälkiruokalista oli hieman omituinen, joten lähdimme gelatolle Piazza Tassolle.

Pompei ja Amalfi Coast

Reissun aikana teimme autolla päiväretket Pompeihin ja Amalfin rannikolle. Pompei oli noin tunnin ajomatkan päässä villalta, sinne pääsee helposti myös Circumvesuviana-junalla. Pompein pääsisäänkäynnin aukio oli kuin huvipuisto, täynnä krääsäkojuja ja ravintoloita, mutta onneksi sama tunnelma ei jatkunut enää muurien sisäpuolella. Pompein kaupunki hautautui vuonna 79 kun Vesuvius-tulivuori purkautui. Kaupungissa tehdään yhä kaivauksia ja osa alueista on vielä tutkimatta. Alue on niin suuri että kannattaa valita alueet ja paikat missä haluaa vierailla, myös opas tai kirja on suositeltavaa pitää mukana, sillä paikan päällä on vähän kylttejä. Mielestäni vaikuttavimmat paikat olivat pitkät kivikadut, suuri teatteri, forum ja basilika. Tuntuu edelleen, etteivät sanat riitä kuvailemaan rauniokaupunkia ja aika paljon jääkin oman mielikuvituksen varaan, millaista elämä ja rakennukset olivat tuohon aikaan.

Toisen retken teimme autolla Amalfin rannikolle, ajelimme useamman tunnin ihaillen maisemia ja vuorien rinteille rakennettuja kaupunkeja pitkin rannikkotietä Amalfi drive SS163. Paikoin tie oli todella kapea, kiemurteleva ja jyrkkäkin. Onneksi kuskimme olivat jo tottuneet italialaiseen tiekulttuuriin ohittelevine skoottereineen ja turistibusseineen eikä pienet pysäytykset tai tiukat ohitukset tuottaneet ongelmia. Ohitimme Positanon, Praianon ja Amalfin, mutta parkkipaikkoja oli vaikea löytää. Onneksemme ajoimme pieneen Minorin kylään saakka, jonne saimme auton parkkiin ihan rannan viereen. Kylä oli ihana ja rauhallinen, joimme kahvit ja jäimme rannalle viettämään päivää ilman turistiruuhkia.

Reissujen lisäksi vietimme paljon aikaa villalla, jonka hienot grillaus- ja keittiöpuitteet inspiroivat kokkailemaan. Villaelämästä ja ruoista tulossa oma postaus 🙂

-M

Napolilaista pizzaa Suomesta – Capperi

Kesäloman yhtenä ohjelmanumerona oli päästä viimein ravintola Capperiin maistamaan napolilaista pizzaa. Capperi avasi ovensa reilu vuosi sitten ja taisi saada pienen etumatkan, kun moni muukin pizzeria rakenteli italialaisia uuneja Suomeen. Capperi ei kuitenkaan ole mikä tahansa italialainen pizzeria, sillä alusta alkaen perustajilla oli tarkoituksena tehdä autenttista ja laadukasta napolilaista pizzaa. Ravintola tuo italiasta Napolin alueelta pizzajauhot, tomaatit ja mozzarellan, joita on myös mahdollista ostaa kotiin. Capperi onkin saanut omistautuneisuudestaan ainoana suomessa Associazione pizza napoletana gourmet -jäsenyyden.

Sen lisäksi, että odotimme saavamme erityisen hyvää pizzaa, meillä oli taka-ajatus tutustua ’ruokakulttuuriin’ sillä syksyllä pääsemme paikan päälle Napoliin pizzalle 😊 Suunnitelmana oli pyöräillä Oulunkylään, mutta sateen yllättäessä turvauduimme autoon. Ravintola löytyi helposti ja vaikka rakennus näytti matalalta ja vanhahkolta, julkisivu oli remontoitu kutsuvaksi. Kiinteistöllä ei tainnut olla yhtään asiakasparkkipaikkaa, mutta tienvarsipaikkoja löytyi paljon.

Ihana pizzan tuoksu tervehti jo ovella, josta odotettiin pöytiin ohjausta. Odotellessa pystyi tutustumaan ravintolan maahantuomiin ja myynnissä oleviin tuotteisiin. Pastaa, tomaattimurskaa, oliiviöljyä, oliiveja… hinnatkin vaikuttivat kelvollisilta tietäen laadun ja alkuperän. Kaikilla samaan aikaan kanssamme saapuneilla oli pöytävaraus, jota suosittelen lämpimästi. Ravintola on auki jo lounasaikaan, mutta netistä varauksen pystyi tehdä aikaisintaan kello 16, joten illat taitavat olla suosittuja.

Sisältä Capperi oli tunnelmallinen, jopa moderni perinteisiin pizzerioihin verrattuna. Saimme paikan seinän vierestä ja aloimme tutustua menuuseen. Listalta löytyi alkupaloja, jotka oli tarkoitettu jaettaviksi. Varsinaisia pizzavaihtoehtoja oli kaksi sivua, mielestäni sopivasti, hintataso 10-23 euroa. Päädyin itse Capperi! -pizzaan, joka sisälsi Bufala-mozzarellaa, keltaisia ja punaisia Piennolo-tomaatteja, kaprista ja oliiveja. Mieheni tilasi Menaican, joka sisälsi keltaisia, vihreitä ja punaisia Piennolo-tomaatteja, Menaicalaista anjovista, valkosipulia ja oreganoa. Mainittakoon, että viereisistä pöydistä kuului toistamiseen Caprese-pizzatilauksia, olisikohan kyseessä suosituin pizza?

Juomalistatkin olivat mukavan laajat, mutta selkeät. Juomaksi valitsin punaviiniä ja mieheni Peroni-olutta, jota sai hanasta. Monissa pöydissä näkyi koristeellisia limsapulloja, jotka ovat Galvanina luomu limuja ja mehuja italiasta. Lasien ja kattausten ystävänä, tämä teki hienon vaikutuksen!

Annokset saapuivat alle 10 minuutissa tilaamisesta, tämän mahdollistaakin alle minuutin paisto 460 asteisessa uunissa. Pizza tuoksui ihanalta, mutta gourmet pizzan kanssa herää aina ihmetys, sillä täytteitä on niukasti. Onneksi huoli oli turha, sillä ensimmäisen palan jälkeen taisin huokaista ’voi luoja kuinka hyvää mozzarellaa!’ Varmasti parasta mitä olen maistanut. Nautinto parani entisestään, sillä rakastamani oliivit toivat ihanan suolaisen happaman maun seuraavaan palaan. Sitten löytyivät jättikokoiset kaprikset, jotka olivat vielä oliiviakin suolaisempia ja täydensivät mozzarellan täyteläistä makua. Pizza oli juuri sopivan kokoinen ja maut kestivät koko annoksen läpi. Nam! Vaihdoimme mieheni kanssa pienet palat ja hänen pizzassaan anjoviksen suolaisuus ja öljyisyys toimi myös mainiosti. Itselläni anjoviksen kalaisuus hieman tökki, mutta annoksen omistaja oli tyytyväinen valintaansa.

Miinusta oma annos sai hieman, sillä pizzassani oli muutama reilusti palanut reuna. Hiiltynyt maku ei ollut ollenkaan hyvä ja yritin pitää nokipalat poissa muusta annoksesta. Ja tietenkin aina voisi olla enemmän oliiveja… 😊

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli varmasi yksi parhaimmista syömistäni pizzoista, ravintolamiljöö oli tunnelmallinen ja asiakkaat näyttivät viihtyvän. Capperi jätti tunteen, että tänne pitää päästä uudelleen! Ja seuraavalla kerralla varaudun tilaamaan myös jälkiruoan: makea pizza nutellalla ja pistaasitahnalla. 😊

Täältä pääsee tutustumaan Capperin nettisivuihin : http://www.capperi.fi/ 

Kotiinviemisiksi ei jäänyt pizzaa, mutta hyviä ideoita omaan pizzakokkailuun: Bufala-mozzarella ja kaprikset sekä anjovikselle uusi mahdollisuus.

-M