Napolilaista pizzaa Suomesta – Capperi

IMG_3879

Kesäloman yhtenä ohjelmanumerona oli päästä viimein ravintola Capperiin maistamaan napolilaista pizzaa. Capperi avasi ovensa reilu vuosi sitten ja taisi saada pienen etumatkan, kun moni muukin pizzeria rakenteli italialaisia uuneja Suomeen. Capperi ei kuitenkaan ole mikä tahansa italialainen pizzeria, sillä alusta alkaen perustajilla oli tarkoituksena tehdä autenttista ja laadukasta napolilaista pizzaa. Ravintola tuo italiasta Napolin alueelta pizzajauhot, tomaatit ja mozzarellan, joita on myös mahdollista ostaa kotiin. Capperi onkin saanut omistautuneisuudestaan ainoana suomessa Associazione pizza napoletana gourmet -jäsenyyden.

Sen lisäksi, että odotimme saavamme erityisen hyvää pizzaa, meillä oli taka-ajatus tutustua ’ruokakulttuuriin’ sillä syksyllä pääsemme paikan päälle Napoliin pizzalle 😊 Suunnitelmana oli pyöräillä Oulunkylään, mutta sateen yllättäessä turvauduimme autoon. Ravintola löytyi helposti ja vaikka rakennus näytti matalalta ja vanhahkolta, julkisivu oli remontoitu kutsuvaksi. Kiinteistöllä ei tainnut olla yhtään asiakasparkkipaikkaa, mutta tienvarsipaikkoja löytyi paljon.

Ihana pizzan tuoksu tervehti jo ovella, josta odotettiin pöytiin ohjausta. Odotellessa pystyi tutustumaan ravintolan maahantuomiin ja myynnissä oleviin tuotteisiin. Pastaa, tomaattimurskaa, oliiviöljyä, oliiveja… hinnatkin vaikuttivat kelvollisilta tietäen laadun ja alkuperän. Kaikilla samaan aikaan kanssamme saapuneilla oli pöytävaraus, jota suosittelen lämpimästi. Ravintola on auki jo lounasaikaan, mutta netistä varauksen pystyi tehdä aikaisintaan kello 16, joten illat taitavat olla suosittuja.

Sisältä Capperi oli tunnelmallinen, jopa moderni perinteisiin pizzerioihin verrattuna. Saimme paikan seinän vierestä ja aloimme tutustua menuuseen. Listalta löytyi alkupaloja, jotka oli tarkoitettu jaettaviksi. Varsinaisia pizzavaihtoehtoja oli kaksi sivua, mielestäni sopivasti, hintataso 10-23 euroa. Päädyin itse Capperi! -pizzaan, joka sisälsi Bufala-mozzarellaa, keltaisia ja punaisia Piennolo-tomaatteja, kaprista ja oliiveja. Mieheni tilasi Menaican, joka sisälsi keltaisia, vihreitä ja punaisia Piennolo-tomaatteja, Menaicalaista anjovista, valkosipulia ja oreganoa. Mainittakoon, että viereisistä pöydistä kuului toistamiseen Caprese-pizzatilauksia, olisikohan kyseessä suosituin pizza?

Juomalistatkin olivat mukavan laajat, mutta selkeät. Juomaksi valitsin punaviiniä ja mieheni Peroni-olutta, jota sai hanasta. Monissa pöydissä näkyi koristeellisia limsapulloja, jotka ovat Galvanina luomu limuja ja mehuja italiasta. Lasien ja kattausten ystävänä, tämä teki hienon vaikutuksen!

Annokset saapuivat alle 10 minuutissa tilaamisesta, tämän mahdollistaakin alle minuutin paisto 460 asteisessa uunissa. Pizza tuoksui ihanalta, mutta gourmet pizzan kanssa herää aina ihmetys, sillä täytteitä on niukasti. Onneksi huoli oli turha, sillä ensimmäisen palan jälkeen taisin huokaista ’voi luoja kuinka hyvää mozzarellaa!’ Varmasti parasta mitä olen maistanut. Nautinto parani entisestään, sillä rakastamani oliivit toivat ihanan suolaisen happaman maun seuraavaan palaan. Sitten löytyivät jättikokoiset kaprikset, jotka olivat vielä oliiviakin suolaisempia ja täydensivät mozzarellan täyteläistä makua. Pizza oli juuri sopivan kokoinen ja maut kestivät koko annoksen läpi. Nam! Vaihdoimme mieheni kanssa pienet palat ja hänen pizzassaan anjoviksen suolaisuus ja öljyisyys toimi myös mainiosti. Itselläni anjoviksen kalaisuus hieman tökki, mutta annoksen omistaja oli tyytyväinen valintaansa.

Miinusta oma annos sai hieman, sillä pizzassani oli muutama reilusti palanut reuna. Hiiltynyt maku ei ollut ollenkaan hyvä ja yritin pitää nokipalat poissa muusta annoksesta. Ja tietenkin aina voisi olla enemmän oliiveja… 😊

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli varmasi yksi parhaimmista syömistäni pizzoista, ravintolamiljöö oli tunnelmallinen ja asiakkaat näyttivät viihtyvän. Capperi jätti tunteen, että tänne pitää päästä uudelleen! Ja seuraavalla kerralla varaudun tilaamaan myös jälkiruoan: makea pizza nutellalla ja pistaasitahnalla. 😊

Täältä pääsee tutustumaan Capperin nettisivuihin : http://www.capperi.fi/ 

Kotiinviemisiksi ei jäänyt pizzaa, mutta hyviä ideoita omaan pizzakokkailuun: Bufala-mozzarella ja kaprikset sekä anjovikselle uusi mahdollisuus.

-M

Advertisements

Marjatuorepuuro

IMG_3877

Vau, blogi on saavuttanut 30 postauksen rajapyykin tasan 4 kk perustamisestaan! 😊 Kirjoittaminen on ollut minulle terapeuttista ja innostavaa! Koen että blogiharrastus on tuonut paljon hyvää energiaa elämääni. Haasteitakin on toki ollut, esimerkiksi kuvien ottamisessa ja muokkaamisessa, mikä ei ole ollut täysin mielipuuhaani, mutta kehitystä tapahtuu pikkuhiljaa.  Hauskinta on kuitenkin, että olen päässyt tavoitteeseeni eli katson ja käytän omia ohjeitani kokkailuissa!

Lisäksi on ihanaa, että moni lukee aktiivisesti blogia ja olen saanut teiltä hyvää palautetta. Iso kiitos tuesta ja kannustuksesta ❤

Runollisesti, nyt on hyvä palata alkuun eli tässä uusi tuorepuuro-ohje, joka sopii erinomaisesti kesän lämpimiin aamuihin. Täältä löytyy myös ensimmäisen postauksen tuorepuuro eli chiapudding -ohje.

Vadelmatuorepuuro
2 hlöä

2 dl maitoa tai kookos-mantelimaitoa
1,5 dl vadelmia (tai muita marjoja)
1 dl puurohiutaleita
2 rkl chia-siemeniä
(1 tl hunajaa)

Koristeeksi: marjoja, pähkinöitä, kookoshiutaleita, hunajaa tms.

Mittaa maito ja marjat korkeaan astiaan ja aja sauvasekoittimella sileäksi. Lisää astiaan hiutaleet ja chia-siemenet ja sekoita tasaiseksi lusikalla. Lisää hunajaa jos haluat lisämakeutusta. Laita tekeytymään yöksi jääkaappiin. Aamulla jaa kulhoihin ja koristele haluamillasi lisukkeilla.

Vinkki: tuorepuuroon voi käyttää myös jugurttia tai vaikka kermavaahtoa jos niitä sattuu jääkaapista löytymään. Tein itse deluxe-version lisäämällä joukkoon vaahdotettua vaniljakastiketta 🙂

-M

Hilloa!

IMG_3815

Terveisiä hillotehtaalta! Säilömisen makuun kun pääsee, niin tuntuu ettei loppua näy… Kaikki alkoi mansikkalaatikosta, jonka ostin heti loman alkaessa. Olin kärppänä aamulla puoli yhdeksältä lähikaupan marjakojulla juuri samaan aikaan kun tuorein erä saapui. Taiteilin 5 kg mansikkalaatikon ja pyörän kanssa kotiin ja aloitin urakan. Hillosin 1 kilon, toinen meni maisteluun ja britakakkuun ja loput pakkaseen. Pakastimeenkin tein muutaman rasian sosetta, isompia ja pienempiä paloja sekä muutaman rasian kokonaisia marjoja mehustusta varten. Yritin ajatella eri muotoja laitettavaksi puuron päälle, leivontaan tai smoothieen. Katsotaan miten toimii!

Toinen marjaisa ihastuksen aihe on ollut pihan kirsikkapuu, joka tänä on tänä vuonna kuin karkkipuu! Marjoja on niin paljon! Viime kesänä vain muutama kirsikka ehti punaiseksi ja nekin linnut ehti syömään. Tänä vuonna satoa on niin paljon että kaikille riittää 😊 Puussa on mukavasti elämää, eilenkin siihen lennähti tikka syömään kirsikoita jälkiruoaksi. Puusta suoraan syödessä kirsikat on aika happamia, mutta päätin kokeilla mikäli niistä saisi hillon keitettyä. Onneksi kokeilin, sillä hillosta tuli ihanaa!

Tässä ihan perus hillo-ohje Dansukkerin hillosokeripussin kyljestä, jolla mansikka- että kirsikkahillo on onnistunut.

Hillo (n. 5 dl)
1 kg marjoja (pehmeäkuorisia)
500 g hillosokeria
½ dl vettä

Perkaa marjat, isoimmat voi leikata paloiksi. Laita marjat ja vesi kattilaan ja kuumenna. Lisää hillosokeri höyryävään kattilaan ja kiehauta. Anna kuplia keskilämmöllä 10 minuuttia. Kuori päältä vaahtoa, sillä siihen nousee marjojen epäpuhtaudet, jotka tekevät hillosta kitkerää. Sekoittele hilloa myös keittämisen aikana. Siirrä kattila jäähtymään puoleksi tunniksi.

Säilömistä varten lasiset purkit tulee olla puhtaita ja kuumentaa uunissa 120 asteisiksi. Korkit ja kannet voi kiehauttaa vesikattilassa.

Kaada hillo kuumiin purkkeihin piripintaan, jolloin happea jää vähemmän aiheuttamaan pilaantumista. Hillot säilyvät näin pidempään. Mutta, jos hillo herkutellaan todennäköisesti pian ja säilytetään jääkaapissa, ei vajaat purkit haittaa 😊

Huom! Hillosokerissa oleva pektiini aiheuttaa hilloontumisen keittäessä, joten mikäli sokerin määrää tai keittoaikaa vähentää, niin hillo on todennäköisesti löysempää.

Mansikkahilloa on herkuteltu jo vohveleiden päällä ja tuskin maltan odottaa kirsikkahillon vuoroa! Ja mitäs seuraavaksi hillottaisi…?

-M

Kotitekoinen pesto ja kesäkurpitsapasta

IMG_3549

Parvekkeen basilikapuskan tilanne alkoi näyttää tukalalta, hyvällä tavalla, eli lehtiä oli niin tiuhassa, että harvennusta oli pakko tehdä. Törmäsin samaan aikaan Instagramissa kuvaan, jossa basilika oli muuttumassa basilika-cashewtahnaksi… tämähän kuulosti mielenkiintoiselta! Ohje löytyy ilmeisesti Satu Koiviston Gastronaatti 2 -kirjasta, mutta löysin Soppa365-sivulta reseptin, jonka mukaan tein pestoni.

En ole oikein pitänyt kaupan pestoista, mutta tämä ohje muutti käsitykseni pestosta täysin! Ihanan tuoretta, maut tasapainossa ja kuinka helppoa! Pesto päätyi kesäkurpitsa’pastan’ päälle, joka meinasi viedä mieheni jalat alta. Kommentti kuului, että ruoka oli mielettömän paljon parempaa kuin avokadopasta!

Pesto (2 dl)
Puntti basilikaa (½ l basilikanlehtiä)
2 valkosipulinkynttä
1 dl cashewpähkinöitä
1 dl parmesaania
Suolaa ja pippuria
1 tl sitruunamehua
½ dl oliiviöljyä

Laita cashewpähkinät likoamaan veteen hetkeksi. Ota tehosekoitin ja kaada basilikanlehdet siihen. Purista valkosipulinkynnet ja raasta parmesaani mukaan. Lisää cashewpähkinät, ripaus suolaa ja pippuria sekä sitruunamehu. Lorauta ensin muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja aja hetken aikaa sekaisin. Tarkista koostumus ja lisää öljyä. Aja pesto kuohkeaksi massaksi ja maista. Lisää mausteita maun mukaan.

Kesäkurpitsapasta (ohje Perinneruokaa Prkl)
2 hlöä

1 kesäkurpitsa
1 rkl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl sitruunamehua
Suolaa
Chilihiutaleita

Raasta kesäkurpitsa kuorijalla tai juustöhöylällä pitkittäin suikaleiksi. Lämmitä öljy pannulla, lisää valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää kesäkurpitsasuikaleet ja mausteet. Kuullota kunnes kesäkurpitsa on hieman pehmentynyt, noin 3 minuuttia.

Nosta kesäkurpitsaa lautaselle ja annostele pestoa päälle. Koristele halutessasi vielä parmesaanilla ja basilikanlehdillä.

Vinkki! Pähkinättömän version pestosta saa joko pinjansiemenillä tai auringonkukansiemenillä. Varsinkin auringonkukansiemenet tulee liottaa hyvin. Kesäkurpitsan lisäksi joukkoon voi keittää oikeaa pastaa, niin annoksesta tulee hieman ruokaisampi.

-M