Matkalla Piemontessa 2019

Teimme juhannuksena 2019 matkan Piemonteen Italiaan. Meidät oli kutsuttu siellä järjestettäviin häihin ja juhlien ohella kiersimme muutamissa alueen viinikaupungeissa sekä Milanossa yhteensä viikon verran. Matka alkoi iltalennolla Malpensan kentälle, josta vuokrasimme auton ja majoituimme yön Gallaraten kaupungissa Milanon liepeillä. Kaupunki oli viehättävä, mutta ehdimme vain illalliselle Osteria Contemporaneaan. IMG_6661Valitsimme pizzat, jotka taisivat olla reissun parhaimmat, sillä muutoin pohjois-Italian pizzatarjonta ei ollut kovin mieleeni. Koko reissun pizzakulttuuri oli valitettavan kaukana siitä tasosta mihin totuimme Napolissa. Joka tapauksessa ravintola oli hyvä ja yllätyimme jopa hanassa olevasta pienpanimo-oluesta, jonka nimi jäi tosin tarkistamatta. Hotellimme La Nuova Rotaia oli viihtyisä ja sijaitsi lähellä rautatieasemaa.

Seuraavana päivänä jätimme auton Gallarateen ja lähdimme junalla Milanoon. Pienen juna-metro-lippu-seikkailun jälkeen pääsimme Duomolle, josta jatkoimme kiertelyä Galleria Vittorio Emanuele II:n kautta kohti lounaspaikkaa. Päädyimme lähelle Castello Sforzesco -linnoitusta lounaskahvila Van Bol & Festeen, josta moni paikallinen jonotti levypizzapaloja, paikallisia makeita herkkuja ja espressoa. Otimme terassilta pöydän ja tilasimme hieman sokkona lounasta. Omalta kohdaltani sain reissun parhaan yksittäisen annoksen, Parmigiana di Melanzane, jota en siis tajunnut melanzaneksi tilatessani sen englanninkieliseltä listalta (annos oli käännetty todella oudosti)! Annos ei näyttänyt kummoiselta, mutta maku oli aivan taivaallinen! Mieheni tilasi päivän lounasannoksen gnocceja, leikkeen ja perunat. Ravintola oli selvästi paikallisten suosiossa ja tarjosi monipuolisesti pikkuevästä, lounasta ja herkkuja sekä gelatoa. Muistiin merkittävä paikka 😊

Illalla ajelimme kohti Siniota Piemontessa, jossa majoituimme juhlapaikalla La Buonora B&B:ssä keskellä viinialueita. Samaisessa majatalossa vietettiin juhannuslauantaina hääjuhlat. Majatalo oli kukkulan laella keskellä viiniviljelmiä ja hasselpähkinäpensaita, maisema oli todella upea! Isäntäpari oli erittäin ystävällinen ja rento, vaikka kauhistelivatkin useita pressopannullisia, joita suomalaiset kuluttivat aamiaisella 😀

Muutaman päivän aikana pääasiassa rentouduimme, tutustuimme lähialueeseen jalan ja autolla. Teimme lounasretken mm. Serralunga d’Albaan, joka näkyi majatalolta saakka, seuraavan kukkulan rinteessä. Vanhan kivisen ja pittoreskin kylän keskellä oli korkea linna Castello di Serralung d’Alba ja laitamilla muutama ravintola ja viinimyymälä. Kiertelimme hetken ja päädyimme päätien varrella olevalle terassille ravintolaan Albergo Ristorante Italia. Valitsin salvia-ravioleja ja mieheni gnocceja tomaattikastikkeessa. Myöhemmin huomasimme, että nämä kaksi annosta olivatkin lähes ainoat lounasannokset alueella, kastikkeet vain vaihtelivat voista kermaan ja tomaattiin. Annokset olivat simppelit ja hyvänmakuiset, mutta ehkä parasta hetkessä oli kylmä rosé.

IMG_1159La Buonoran vieressä oli toinen hotelli Agriturismo Le Arcate, jossa kävimme kerran illallisella. Hotelli järjesti tilauksesta hääseurueelle viinimaistelun, joka niissä maisemissa olikin hieno kokemus. Kielimuuria oli sen verran, ettei viineistä tarinoitu sen enempää, mutta pärjäsimme esitteen ja päättelyn avulla. Viinitalo oli Manzone ja maistoimme rosén, Dolcetton, Nebbiolon, Barberan ja Alban. Oma suosikkini oli Dolcetto, joka hurmasi makeudellaan.

Häät italiassa sujuivat hienosti, pienen myrskyn laannuttua ilta oli täydellinen, lämmin ja kirkas. Erityisesti minulle jäi mieleen seremonia maisematerassilla ja ruokailu ulkona. Italialaiseen tapaan oli pöytiin tarjoilu ja useita ruokalajeja. Illalliseen kuului mm. parsaa, hasselpähkinäravioleja, vasikkaa ja kasviksia. Hääpari oli valinnut alueen upeita viinejä illalliselle, tällä kertaa suosikkini oli valkoviini Langhe Favorita Teo Costa sekä jälkiruokaviini Moscato Dogliotti. Eipä sillä, että mikään alueen viini olisi ollut huonoa 😉

Häähumun jälkeen siirryimme seuraavaan hotelliin Casa Nicoliniin Barbarescoon. Sijainti oli hieman syrjäinen, mutta jälleen ympäröivä maisema korvasi pienet miinukset. Henkilökunta oli ystävällistä ja hotellissa oli kaikki tarvittavat palvelut altaasta ravintolaan ja kuntosaliin. Huikein hetki täällä liittyi jälleen ruokaan ja maisemaan. Varasimme illallisen ja meille oli katettu pöytä parhaimmalta paikalta ravintolan terassilta, josta oli esteetön näkymä viiniviljelmille ja Barbarescon kaupunkiin. Neljän ruokalajin illallisen aikana seurasimme auringonlaskua ja upeissa väreissä leikkiviä kukkuloita. Aloitimme raikkaalla valkoviinillä, muistaakseni Roero Arneis. Alkupalaksi tarjoiltiin tartar ja juusto-selleri-hasselpähkinäsalaatti. Väliruoka oli tuoretta pastaa ja vasikkaa parmesaanilla, jonka myötä viini vaihtui kevyeen punaiseen Langheen. Pääruokana oli pitkään haudutettua lihaa ja paahdettua perunaa, viininä tuhti Nebbiolo. Jälkiruoaksi valitsimme gelatoa ja suklaista pähkinäkakkua. Ilta oli täydellinen!

Juhannuksen myrskyn jälkeen Piemonteen laskeutui erittäin painostava helle. Urheilusuoritusten sijaan ajelimme autolla pitkin kukkuloita ja vierailimme Barbarescon ja Alban kaupungeissa. Barbaresco oli hyvin suloinen, pittoreski kylä, eikä viinin läsnäoloa voinut olla huomaamatta. Viinimyymälöitä oli useita ja keskellä kylää vanhaan kirkkoon rakennettu Enoteca Regionale del Barbaresco eli viinintuottajia ja viinikulttuuria edistävä keskus. Enoteca-vierailun jälkeen jäimme terassille varjoon nauttimaan lounasta ja kylmää valkoviiniä. Tarjoilija suositteli suosikkiaan Roero Arneis’ta, jonka lisäksi valitsimme raikkaat salaatit. Miten hyvältä mozzarella, oliivit ja balsamico voivatkaan maistua!

Alba oli lähialueen suurin kaupunki, jossa on kauppakatu, Duomo ja paljon ravintoloita. Alba on kuuluisa erityisesti tryffeleistään, Nutellasta ja historiastaan, sadan tornin kaupunki on valloitettu monia kertoja ja se julistautui jopa itsenäiseksi toisen maailmansodan aikana (se kesti 23 päivää). Kiertelimme kaupungissa muutamaan kertaan, teimme ostoksia ja nautimme gelatoa. Kaupungin parhaat gelatot sai Gelateria Saccherolta. Viilennyimme myös upeassa Duomossa, joka oli restauroitu hienosti yhdistellen modernia ja historiaa. Albassa oli myös kiva aperitivokulttuuri, kun Piazza Michele Ferrerolla terassilla tilasimme juomat eli meidän tapauksessamme Aperol Spritzit, sai pöytään aperitivolautasen. Se sisälsi yleensä sormisyötävää leipää, juustoa, leikkeleitä ja kasviksia. Melkein kuin pieni lounas juoman hinnalla.

Omasta puolestani reissun yksi kohokohta oli vierailu viinitilalla Barbarescossa. Olin etukäteen etsinyt useita viinitiloja ja päädyimme Pelisseron viinitilaan, jota myös viinikerhossani suositeltiin. Pyysimme hotellia soittamaan meille vierailuajan etukäteen. Tila oli korkealla kukkulalla, josta oli 360 näkymä köynnösviljelmille. Aloitimme vierailun tasting-huoneesta, jossa oppaamme kertoi eri viinialueista, viljelemistään rypäleistä (mm. Nebbiolo, Dolcetto, Barbera), heidän missiostaan ja historiastaan. Jatkoimme ihanan viileälle kellarikierrokselle, jossa kävimme läpi viinin valmistuksen vaiheet. Näimme erilaisia kypsytystynnyreitä ja -sammioita sekä pullovaraston. Oppaan mukaan jopa puolet italiaan myytävistä pulloista on itseasiassa magnumkokoisia! Kierroksen jälkeen palasimme tasting-huoneeseen, jossa pääsimme maistamaan viinejä. Annoimme oppaallemme vapaat kädet ja hän kertoi hienosti ominaisuuksista ja vuosikerroista maistellessamme. Päädyimme ostamaan jälkiruokaviini Moscato d’Astin sekä Langhe Nebbiolo-punaviinin. Kokonaisuudessaan vierailu oli hyvin organisoitu ja isäntäväki oli erittäin ystävällistä. Puitteet olivat upeat ja viini hyvää, mitä muuta voisi toivoa ❤

Piemonten sydän on todellakin henkeäsalpaavat maisemat viiniköynnöksineen. Matkamme oli sopiva sekoitus kavereiden kanssa vietettyä lomaa sekä omaa seikkailuamme. Oli ihana oppia uutta viineistä ja nähdä paikallisissa intohimo viiniä kohtaan. Pala sydäntäni jäi tänne, vaikka lopulta on ihana päästä kotiin. 🙂

-M

Advertisements

Talviloma Alicantessa

Talvilomareissu sijoittui tänä vuonna Espanjan Alicanteen, tiedossa oli pitkä viikonloppu tyttöporukalla syöden, juoden ja rentoutuen. Onni oli matkassa, sillä helmikuun alkuun sattui erittäin lämmin viikonloppu, +20 astetta ja auringonpaistetta! Tässä hieman suosituksia sekä tärppejä ravintoloihin ja kohteisiin.

Ruoka
Alicantessa on edullinen hintataso ja paljon erilaisia ravintoloita. Maassa maan tavalla eli suosittelen siis espanjalaisia ravintoloita, tapaksia, paellaa, mereneläviä ja lihaa. Myös gelatoa, churroja ja ihania leivonnaisia oli monissa pienissä kahviloissa. Alla muutamia ravintoloita missä kävimme.

El Mos Taberna Mediterranea – mielestäni reissun paras sangria! Taberna sijaitsi rantabulevardilla ja olisimme ottaneet myös tapaksia sangrian seuraksi, mutta keittiö oli ehtinyt juuri mennä kiinni. Hyvä paikka pienelle välipalalle päivällä.

D´Tablas Alicante – tapaksia paikalliseen tyyliin. Ravintola oli hyvin pelkistetty, jopa grillimäinen, mutta kodikas ja edullinen. Paikan juju on, että tapaksia tarjoillaan pöytiin puualustoilta, voit valita mieleisesi ja loppulasku tulee kerääntyneiden alustojen mukaan. Yksi tapas maksaa euron. Viiniä ja oluttakin sai muutaman euron hintaan.

Madness Coffee – artesaanikahvia ja aamupalaa. Hotellimme aamupala tarjoiltiin tässä kahvilassa ja kahvia valmistettiin intohimolla. Iltaisin kahvilassa oli myös live-esiintyjiä. Kannattaa poiketa myös hauskan sisustuksen vuoksi.

Chocolateria Valor Alicante – parhaat churrot. Legendaarinen churreria ja suklaakauppa, jossa söimme isot annokset churroja suklaakastikkeella.

Bodeguita 1999 – pihviravintola. Hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ravintola, jossa oli viihtyisä tunnelma. Kannattaa ottaa paikan signatureannos entracote ja tuhtia punaviiniä! Myös kala oli hyvää.

Al Medina – menu del dia, päivän menu. Plaza Santisime Faz -aukiolla oli useita ravintoloita terasseineen, jotka tarjosivat päivän menun 12-13 euron hintaan. Päädyimme Al Medinaan, jossa söimme alkuruoaksi fritattuja kalmareita (iso annos!), pääruoaksi paellaa ja jälkkäriksi crepit, tämä kaikki siis 13 euroa. Aukiolla oli leppoisa tunnelma ja katusoittajia.

Majoitus
Hotellimme Hotel Boutique Alicante sijaitsi vanhan kaupungin ytimessä, josta oli todella helppo liikkua ja kaikki oli lähellä. Viikonloppumatkalaisille suositeltava sijainti, jolloin pääsee nopeasti liikkumaan. Myös lentokenttäbussi toi ihan viereen. Hotellin aula ja atrium olivat kuin vanhasta linnasta, ihanan tunnelmallisesti sisustettu. Kuitenkin vanhan rakennuksen tapaan, sisälle kuului jonkin verran meteliä kadulta sekä putkiston lorinoita. Henkilökunta oli ystävällistä ja aamupala runsas, se tarjoiltiin viereisessä kahvilassa.

Must see
Alicanten kaupunki on mukavan kokoinen ja turvallinen. Kaikki nähtävä oli kävelymatkan päässä. Rantabulevardi Paseo Explanada da se Espanalla oli ihana istua penkeillä ja ihastella satamaa, sekä pysähtyä virvokkeille. Bulevardin toisessa päässä on kaupungin hiekkaranta ja rantabaareja. Helmikuussa oli kuitenkin vielä liian kylmä uimiseen 😊

Kaupungin ostosmahdollisuudet on oikein hyvät, Av. Maisonnave-ostoskadulta löytyy El Corte Inglesin useampi tavaratalo, Sephora ja monia vaateliikkeitä, joita ei Suomessa ole. Hintataso on hieman suomea edullisempi.

Sporttailua, maisemia ja kulttuurinnälkää yhdisti omatoimiretki Castell de Santa Bàrbara -linnaan viereiselle kukkulalle. Vuori näyttää kaupungista katsottuna todella isolta ja korkealta, mutta lopulta kävely ei kestänyt pitkään. Vanhasta kaupungista lähti kaksi kävelyreittiä ylös, jotka yhdistyivät Parque de la Eretan rinteessä. Reitit eivät sisältäneet onneksi paljon portaita, joten se kevensi matkaa vaikka nousua olikin paljon. Ylös pääsee myös hissillä rannan puolelta. Ylhäällä näkymät olivat huikeat! Linnan eri alueista ja aikakausista oli kerrottu kyltein ja pienin museo-osuuksin. Alueella oli myös muutama kahvila ja siistit wc:t.

Tämän täydellisempää helppoa lomaa ei olisi voinut toivoa. Milloin pääsisi uudelleen… 🙂

-M

Elämää Italiassa

IMG_5277

Yhden kertomuksen Italian matkastamme haluan vielä omistaa upealle villallemme. Kuten sanottua, kuvat eikä kartat riittäneet mitenkään kuvaamaan millainen tai millaisessa paikassa talo oli. Olimme siis erittäin positiivisesti yllättyneitä, kuinka sympaattinen majapaikkamme oli. Talo on rakennettu rinteeseen, jonka ylätasanteella sijaitsi uima-allas ja auringonottoalue. Talon yläkerroksessa olivat keittiö, olohuone ja useampi ruokailutila. Kerrosta kiersi terassi, jonka keittiönpuoleisessa päässä sijaitsi mieletön katettu grillaus- ja ruokailualue. Sinne katoimme kaikki aamiaiset ja valmistimme illalliset. Alakerrasta löytyi kolme makuuhuonetta, joista kahdesta oli käynti patiolle. Kaiken kruunasi maisema Napolin lahdelle, joka oli nähtävillä joka ikkunasta, terassilta, keittiöstä, uima-altaalta, grillialueelta, parkkipaikalta… näkymään ei voisi kyllästyä. Lisää kuvia ja tietoja villasta löytyy Tripadvisorista, voimme suositella lämpimästi 😊

Villa ja Italia inspiroivat meitä grillaamaan ja kokkailemaan useana iltana. Lämpimänä iltana ruoanlaitto ulkona oli aivan ihanaa! Parhaiten mieleen jäivät antipasti-ilta, mieheni valmistama tomaatti-kapris-pasta ja oma sitruunarisottoni. Tässä reseptit, niin hyvin kuin muistan!

Antipastipöytä 6 hlöä
Marinoituja oliiveja ja artisokkaa
Grillattua halloumia
Italialaisia leikkeleitä
Aurinkokuivattua tomaattia
Bufala mozzarellaa
Patonkia ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria
Juustoja
Rypäleitä, vesimelonia
Grillattuja merirapuja, valkosipulia

Antipastipöytä on helppo vain kattaa esille. Vain halloumi ja meriravut grillattiin kypsiksi. Pöydästä jokainen kokoaa haluamansa lautasen ja santsaa mielensä mukaan.

Sitruunarisotto 6 hlöä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
Oliiviöljyä
5 dl risottoriisiä (carnaroli)
½ pulloa valkoviiniä
8 dl kasvislientä (vettä ja kasvisliemikuutio)
1 sitruunan kuori
½ dl sitruunanmehua
50 g voita
200 g pecorinojuustoa
Suolaa ja pippuria

Silppua sipulit ja valkosipuli pieneksi ja kuullota pannulla oliiviöljyssä. Laske pannun lämpö keskintasolle ja lisää riisit sipulin joukkoon. Kuullota riisiä 5-7 minuuttia sekoitellen, kunnes jyvät ovat läpikuultavia. Pannuun voi lisätä hieman öljyä jos seos tarttuu pohjaan. Kuumenna kasvisliemi omassa kattilassa.

Lisää valkoviini riisiseoksen joukkoon ja sekoittele kunnes neste on imeytynyt. Lisää kasvislientä 1-2 kauhallista kerrallaan, anna nesteen imeytyä riisiin ennen seuraavaa kauhallista. Huom! Risottoa tulee sekoitella koko ajan, jotta siihen muodostuu puuromainen koostumus. Kaikki kasvisliemi tulisi olla lisättynä noin 15-20 minuutissa, keittoajan lopulla kannattaa maistaa riisin purutuntuma.

Siirrä pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon sitruunankuori, puolikkaan sitruunan mehu, kuutioitu voi sekä 2/3 raastetusta pecorinojuustosta ja mausteet. Tarjoile pannusta ja annosten päälle ripoteltuna loppu pecorinojuusto.

Italiassa annosten sivuun leikkasimme tuoretta tomaattia ja patonkia, joka aateloitiin oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

Tomaatti-kapris-pasta 6 hlöä
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 tlk kuorittua tomaatteja
2-4 tomaattia
1 prk (n. 100 g) sardiinifileitä
1 prk (n. 60 g) kapriksia
1 rkl sokeria
1 rkl punaviinietikkaa
Suolaa ja pippuria
Paprikajauhetta
Rosmariinia
500 g pastaa
150 g parmesaania

Silppua sipulit ja valkosipuli pieneksi ja kuullota pannulla oliiviöljyssä. Kun sipulit ovat karamellisoituneet, lisää tölkki- ja tuoretomaatit pannuun. Keitä hetki ja kaada sardiinifileet ja kaprikset liemineen mukaan, lisää myös sokeri ja punaviinietikka. Keitä kastiketta noin 30 min, mitä pidempään sen parempi! Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Mausta viimeiseksi kastike mielesi mukaan ja muita maistaa! Lisää kastikkeeseen lopuksi 2/3 parmesaanista raasteena. Annostele lautaselle pastaa ja tomaattikastiketta ja ripottele päälle parmesaania.

Huom! Sardiinifileet sulavat kastikkeeseen ja tuovat ihanan umamin maun. Suosittelen testaamaan 🙂

Italiassa teimme lisukkeeksi vielä patonkipalat, joille ripoteltiin oliiviöljyä ja kruunattiin ilmakuivatulla kinkulla.

Ja jälkiruoaksi tietysti jääkylmä paikallinen Limoncello…

limon IMG_5622

-M

Napoli – Le Figlie di Iorio

NSVN5199

Italian matkalla vietimme yhden päivän Napolissa, kiersimme muutamat sataman lähinähtävyydet, mutta pääpointti oli saada vielä aitoa napolilaista pizzaa. Meillä on kotona Pizze-kirja, jota lueskelin ennen matkaa ja poimin ylös muutamat arvostetut ja palkintoja voittaneet pizzeriat. Samoin muutamissa säästämissäni Maku-lehdissä oli mainittu Napolin maineikkaita pizzerioita. Näistä erityisesti jäi mieleen naispizzantekijä, pizzaiola, Teresa Iorio pizzeriallaan Le Figlie di Iorio. Pizzeria sijaitsi kartan mukaan sataman lähellä, joten päätimme kokeilla, josko ravintolaan pääsisi syömään. Olimme liikkeellä siestan loppupuolella ja yhdestä ravintolasta meidät oli jo käännytetty, joten jännitin hieman miten käy. Muistelin että pizzaiola Iorio oli voittanut jonkun Napolin pizzakilpailuista muutamia vuosia sitten ja epäilin myös, että olisimme tarvinneet pöytävarauksen.

Kuljimme muutaman hieman roskaisen kujan poikki edes ja takaisin (Googlen kartat heittävät jonkin verran ravintoloiden sijainteja…), kunnes päädyimme ravintolan eteen. Suoraan sanoen pizzeria ei todellakaan näyttänyt ’hienolta’ paikalta, mutta jotain sympaattista oli kadulle ja parkkipaikoille asetetuissa pöytäryhmissä ja mainosjulisteissa. Henkilökunta oli juuri ulkona yhdessä leikkelemässä sieniä pizzatäytteiksi ja toivottivat meidät saman tien tervetulleiksi. Olin tunnistavinani itse pizzantekijärouvan, joka pinkaisi toivotusten jälkeen keittiön puolelle.

Jäimme ulos pöytään selailemaan ruokalistaa. Itselleni oli heti selvää tilata margarita-pizza ja samaan lopputulokseen päätyi lopulta suurin osa seurueesta. Tarjoilijakin hymyili tyytyväisenä tilauksellemme 😊 Juomaksi tilasimme punaviiniä, talon viini oli paikallista Iovino don Peppinoa Campanian alueelta, (muistaakseni rypäle oli sangiovese) sekä Peroni-olutta.

Annoksia odotellessa ehdimme tarkastella hieman tarkemmin ravintolaa. Seinällä ja katukyltissä oli kuvat Iorion voitoista pizzantekijänä, 2015 miglior pizza (paras pizza) ja 2017 miglior pizza fritta (paras frittipizza). Löysin myöhemmin Independentin verkkoartikkelin, josta luin paremmin Iorion taustasta ja ylipäätään naispizzantekijöistä. Teresa Iorio oli ensimmäinen nainen, joka voitti Trofeo Caputo Pizza Championship -kilpailun ja arvonimen Worldwide Champion Pizzaiuola. Hän on jatkanut isänsä jalanjäljissä pizzantekijänä, mutta ottanut oppiaan äidiltään, joka valmisti pizza frittaa. Pizza frittat ovat perinteisesti olleet naisten valmistamia ja Iorio on luonut itselleen brändin ’Femmena e fritta’ (Female and fried). Tavoitteena on luoda työpaikkoja naisille pizzantekijöinä. Pizzantekijämme oli siis aika huikea tyyppi! Hänen persoonallista tyyliään kuvasi hauskasti sekin, että taulussakin oleva palkintopysti oli sijoitettu rennosti kadulla olevan vitriinin päälle.

IMG_4756

Pizzat saapuivat viimein pöytään ja sain juuri napsittua kuvat ennen hyökkäystä ensimmäisen suupalan kimppuun! Sopivasti mozzarellaa, maukasta basilikaa ja tomaattikastiketta, joka ei ollut liian makea mutta täyteläistä. Pohjassa oli pitkän nostatuksen tuomaa makua ja sopivan sitkeä koostumus. Täydellinen margarita-suoritus, nam!

NSVN5199

 

Koko porukkamme oli fiiliksissä pizzahetkestä ja aloimme ottamaan selfietä, kun pizzantekijämme ilmestyi viereen mukaan kuvaan! Hän huudahti Viva la Pizza ja toistimme perässä! Kehuimme pizzaa ja juttelimme muutaman sanan hänen kanssaan. Mieletön tyyppi, joka todella otti asiakkaansa huomioon 😊

Napoli kaupunkina ei muutoin houkutellut uuteen vierailuun, mutta tämän pizzerian ja Napolilaisen pizzan vuoksi olisi ihana palata joskus.

-M

Italia – Napoli, Sorrento, Amalfi Coast

IMG_5631

Lähes kolme vuosikymmentä piti odottaa, ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa Italiaan. Tämä erityinen matka suunniteltiin kuuden kaverin kesken ja kohteeksi valittiin Sorrento, Napolin lahden rannalla oleva pittoreski kaupunki. Vuokrasimme ihanan villan, joka sijaitsi Sorrenton yllä rinteessä mutkaisten ja kapeiden teiden päässä. Mieletön näkymä ja villan varustelu paikkasivat hieman haastavaa sijaintia ja olimme erittäin tyytyväisiä valintaan 😊 Tripadvisorista löytyy tarkempi kuvaus villasta, jota suosittelen myös sen ystävällisten isäntien vuoksi!

Ruoan rakastajalle Campanian alue ja Napolin lahti ovat mieletön elämys! Matkalla sai hyvällä omalla tunnolla syödä kulttuuriruokaa: pizzaa ja pastaa. Napolin pizzat ovatkin vertaansa vailla, pohja ja reunat ovat maistuvia pitkästä nostatuksesta johtuen eikä pizzan vain muutamassa täytteessä säästellä. Ensimmäisen pizzan nautimme Napolissa Piazza Giuseppe Garibaldin sivukujalla sijaitsevassa Pizzeria Agorà Lifessa, jolla oli ulko-ovessa maininta Napolin pizzajärjestön jäsenyydestä. Saavuimme siestan aikaan, mutta

IMG_4425meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Valitsin Bufalinan eli mozzarellaa, campanian tomaatteja ja basilikaa. Kuten myöhemminkin totesimme, tällä alueella ei pihistellä mozzarellan kanssa ja sen huomasi tässäkin pizzassa! Omaan makuuni lähes sentin paksuinen mozzarellakerros alkoi puolessa välissä tökkiä vaikka muutoin pizza oli todella hyvää. Muukin seurue oli vaikuttunut omista pizzoistaan ja hinnat pyörivät 6-14 euron kieppeillä. Napolin toisesta pizzakokemuksesta löytyy oma postaus täältä, kyseessä oli vierailu Teresa Iorion Le Figlie di Iorio -pizzeriaan.

Sorrento

Sorrenton kaupunkiin teimme muutamankin vierailun. Vaikutuin autenttisesta tunnelmasta, vaikka turisteja oli paljon, vain harva ravintola ja tuliaispuoti olivat ns. turistirysiä. Ihanat kiviset kujat, sitruunapuutarhat ja korkeuserot tekivät unohtumattoman vaikutuksen. Ehkä ensi kerralla voisi kokeilla hotellia kaupungista ja testata uimista sataman vieressä smaragdin kirkkaassa meressä. Laiturilla auringonotto näytti niin houkuttelevalta! Kuitenkin tällä reissulla kuljimme kauppakadulla, nautimme tunnelmasta ja söimme gelatoa ja pastaa.

Lounasta nautimme torikujalla Via S. Cesareolla terassiravintola Sedil Dominovassa. Seurue tilasi chili- ja tomaattipastaa (omani oli Spagetti ai Pomodorina), gnocceja tomaattikastikkeessa ja ricottaravioleja. Ruoka ja juoma olivat hyvää ja edullista, ihan kelpo keskeinen lounaspaikka. Gelatoa ostimme parikin kertaa Piazza Tassolla olevasta gelateriasta, kipot 2-5e joihin sai valita useampaa makua. Pistaasigelato oli joka paikassa hyvää 😉

Viimeisen illan illallsen nautimme myös Sorrentossa Piazza Sant’ Antoniolla Ristorante Pizzeria L’Abatesta, joka olikin erittäin suosittu paikka. Saavuimme onneksi ajoissa seitsemän aikaan ja saimme ison pöydän terassilta. Tästä eteenpäin ravintolaan olikin koko ajan jonoa. L’Abaten menu oli monipuolinen ja viinilista oli pitkä. Hinnat olivat keskitasoa. Pöytiin tuotiin alkupalaksi pizzataikinasta paistettuja paloja, joiden päällä oli tomaattia ja basilikaa. Jos olisi ollut suuri nälkä olisin tilannut vielä lisäksi melonia ja parmankinkkua, mutta päädyin nyt vain pääruokaan. Tilasin Pasta Melanzanen, sillä himoitsemaani Melanzane alla Parmigianoa ei ollut listalla. Tuorepastan joukossa oli tomaattikastiketta, tomaatteja, kermaisen makuista munakoisoa, basilikaa, mozzarellaa ja parmesaania…yksinkertaista ja ihanaa! Muu seurue tilasi pastaa ja risottoa merenelävistä ja kehuja satoi paljon. Ruokajuomaksi tilasimme talon valkoviiniä, joka oli oikein raikasta ja kylmää. Jälkiruokalista oli hieman omituinen, joten lähdimme gelatolle Piazza Tassolle.

Pompei ja Amalfi Coast

IMG_4600Reissun aikana teimme autolla päiväretket Pompeihin ja Amalfin rannikolle. Pompei oli noin tunnin ajomatkan päässä villalta, sinne pääsee helposti myös Circumvesuviana-junalla. Pompein pääsisäänkäynnin aukio oli kuin huvipuisto, täynnä krääsäkojuja ja ravintoloita, mutta onneksi sama tunnelma ei jatkunut enää muurien sisäpuolella. Pompein kaupunki hautautui vuonna 79 kun Vesuvius-tulivuori purkautui. Kaupungissa tehdään yhä kaivauksia ja osa alueista on vielä tutkimatta. Alue on niin suuri että kannattaa valita alueet ja paikat missä haluaa vierailla, myös opas tai kirja on suositeltavaa pitää mukana, sillä paikan päällä on vähän kylttejä. Mielestäni vaikuttavimmat paikat olivat pitkät kivikadut, suuri teatteri, forum ja basilika. Tuntuu edelleen, etteivät sanat riitä kuvailemaan rauniokaupunkia ja aika paljon jääkin oman mielikuvituksen varaan, millaista elämä ja rakennukset olivat tuohon aikaan.

Toisen retken teimme autolla Amalfin rannikolle, ajelimme useamman tunnin ihaillen maisemia ja vuorien rinteille rakennettuja kaupunkeja pitkin rannikkotietä Amalfi drive SS163. Paikoin tie oli todella kapea, kiemurteleva ja jyrkkäkin. Onneksi kuskimme olivat jo tottuneet italialaiseen tiekulttuuriin ohittelevine skoottereineen ja turistibusseineen eikä pienet pysäytykset tai tiukat ohitukset tuottaneet ongelmia. Ohitimme Positanon, Praianon ja Amalfin, mutta parkkipaikkoja oli vaikea löytää. Onneksemme ajoimme pieneen Minorin kylään saakka, jonne saimme auton parkkiin ihan rannan viereen. Kylä oli ihana ja rauhallinen, joimme kahvit ja jäimme rannalle viettämään päivää ilman turistiruuhkia.

Reissujen lisäksi vietimme paljon aikaa villalla, jonka hienot grillaus- ja keittiöpuitteet inspiroivat kokkailemaan. Villaelämästä ja ruoista tulossa oma postaus 🙂

-M

Herkuttelijan Split

IMG_3233
Frituloiden nautiskelua Rivalla

Bonuspostaus Splitin herkuista!

Jo ennen matkaa tiesimme, että paikallista herkkua ovat fritulot, pienet munkkipallerot. Ensimmäisenä päivänä bongasimme leipomon, josta sai frituloita, joita haimme sitten jälkiruoaksi lounaan jälkeen. Pieni pussi, 9 kpl tuoreita munkkeja maksoi muistaakseni 15 kunaa eli noin kaksi euroa..! Niihin sai valita tomusokeria ja kanelia ja otimme tietenkin kaikilla mausteilla. Fritulot muistuttivat rahkamunkkeja ja maistuivat ihanilta. Kokemuksen viimeisteli nautiskelu Rivalla meren äärellä. En tosin voi suositella koko pussillisen syömistä kerralla 😀

Green marketilta ostimme aamupalaksi mansikoita, jotka eivät ihan vielä olleet ehtineet täydellisen makeiksi. Muitakin ihania hedelmiä olisi ollut tarjolla, mutta jäi tällä kertaa maistamatta. Torilla ihastelu on matkoilla ihanaa, vaikka sieltä ei aina mitään ostamista olisikaan.

IMG_2771

Aamupalahaaveenani oli saada lettuja tai pannukakkuja ja mieheni otti tehtävänannon vastaan. Vanhan kaupungin laidalla sijaitsi TripAdvisorin mukaan Bajamina -kahvila, jonne matkasimme testaamaan crepejä. Kahvilassa oli paljon paikallisia ja rento tunnelma. Pöydässä saimme paksun menu-vihkon, joka sisälsi lähes 50 erilaista crepes-annosta. Pitkän valinnan jälkeen päädyin vedelma- ja suklaatäytteiseen keksimuruilla päällystettyyn crepeen ja mieheni pähkinäsuklaatäytteiseen ferrero rocher -crepeen. Ja voi NAM! Annokset olivat jättimäisiä ja täytettä oli reilusti, molemmat annokset olivat herkullisia! Tämä paikka kannattaa ehdottomasti muistaa seuraavalla kerralla 😊

IMG_3477

Viimeinen kappale on omistettu jäätelölle. Gelatoa sai monesta kadunkulmasta vaivaiseen 10 kunan hintaan (1,40 e). Eniten söimme pistaasijäätelöä, sitä kun ei Suomesta saa kunnollisena kuin ehkä Jädelinosta. Kolmesta jäätelöpaikasta vain yksi pistaasijäätelö oli esanssisen makuinen, oikein hyvä onnistumisprosentti siis! Paras gelatopaikka oli nimeltään Luka Ice Cream & Cakes, käsintehtyä jäätelöä ja päivittäin vaihtuvia erikoismakuja. Päivän erikoisuutena oli suklaa-appelsiini, oma lempparini, joten otin tietenkin sitä. Suklaajäätelön seassa oli oikeita appelsiinipaloja ja keksiä, oikean artesaanijäätelön tuntu ja maku, nam!

-M

Ruokamatkailijan Split, osa 3

IMG_2756

Viimeinen osa 🙂

Kroatiassa ja nimenomaan Splitissä on historian myötä voimakas Rooman ja Italian vaikutus. Rooman keisari Diocletianus rakennutti sinne ’eläkepäiviään’ varten itselleen palatsin, josta Splitin vanha kaupunki nykyään muodostuu. Välimerellinen ruokavalio näkyi siis vahvana Splitissä. Täältä löytyy kaksi edellistä Splitin ruokapostausta, osa 1 ja osa 2.

Matkamme loppua kohden ruokakulttuuriähkyä lievennettiin pizzalla ja paikallisella grilliruoalla. Mieheni otti reissun parhaan pizzansa tavernamaisesta ravintolasta, jossa oli iso kiviuuni. Huomasimme, että tämä hyvin tavernamainen ravintola oli jopa mainittu matkaoppaassamme ja sen huvittava nimi Galija muistui hyvin mielessä 😀 Söin itse täällä kesäkurpitsapastan, josta enemmän osassa 2.

Selvitimme jonkin aikaa seuraavaa pizzapaikkaamme, joka kehuttiin oikein hyväksi, edulliseksi ja se sijaitsi lähellä eteläistä kultaista porttia. No, pizzat olivat ok ja saimme koko terassin omaan käyttöömme, ulkoruokailuun eivät muut asiakkaat uskaltautuneet. Söin runsaan sienipizzan ja mieheni testasi frutti di maren. Ruokajuomaksi yllätys yllätys, olutta!

Yhden illan iltapalaksi haimme hotellin viereiseltä grillikulmalta cevapit eli grillatuilla jauhelihapuikoilla, sipulilla ja ajvar-kastikkeella täytetyt pitaleivät. Ajvar on tehty paahdetuista paprikoista. Maku oli hyvä, ulkonäkö ei niinkään…

Yksi ruokalaji vielä maistamatta, se mitä olin koko matkan ajan himoinnut. Risotto! Viimeisenä iltana menimme hotellinomistajamme suosittelemaan hieman modernimpaan kroatialaiseen ravintolaan. Tilasin risotton, jossa oli paikallista Pag-juustoa, pinjansiemeniä, pistaasi- ja hasselpähkinää. Jälleen kerran yksinkertaisista aineksista ihanaa ruokaa! Mieheni tilasi kalapataa, joka tarjoiltiin persoonallisesta keramiikka-astiasta. Pata tarjoiltiin niin kuumana, että perunoitakin joutui puhaltelemaan useita minuutteja ennen kuin ne olivat riittävän viileitä syötäväksi. Liemi oli todella maukasta, kuten myös kala ja kasvikset. Ruoan seuraksi tarjoilija suositteli omaa suosikkiaan, hapokasta ja mineraalista paikallista valkoviiniä.

Reissun yhteenvetona Split tarjosi hyvin monipuolista ruokaa ja kasvisten määrä yllätti positiivisesti. Ruoan hintataso oli lähes sama kuin Suomessa, yllättävästi ravintolat painostivat kovasti maksamaan laskun käteisellä. Juomapuoli oli edullisempaa ja kroatialaiset viinit olivat todella hyviä. Oluttakin sai terassilla parillakymmenellä kunalla (2-3e). Lisäksi leipomoista sai myös pikkurahalla aamupalaleivonnaisia tai välipalaleipiä. Ravintoloita ja terasseja oli pilvin pimein keskustan alueella, joten yleensä selvitimme muutaman vaihtoehdon TripAdvisorista ennen illalliselle lähtöä. Huhtikuussa ruuhkaakaan ei ollut, joten joka paikkaan pääsi ilman pöytävarauksia, kunhan vain osasi päättää minne haluaa syömään 🙂 Ruokainspiraatiota sain simppeleistä pastoista ja risotosta sekä herkullisesta kalasta. Näitä täytyy valmistaa enemmän kotikeittiössä!

-M

ps. teen vielä bonusmatkapostauksen herkuista..!