Napoli – Le Figlie di Iorio

NSVN5199

Italian matkalla vietimme yhden päivän Napolissa, kiersimme muutamat sataman lähinähtävyydet, mutta pääpointti oli saada vielä aitoa napolilaista pizzaa. Meillä on kotona Pizze-kirja, jota lueskelin ennen matkaa ja poimin ylös muutamat arvostetut ja palkintoja voittaneet pizzeriat. Samoin muutamissa säästämissäni Maku-lehdissä oli mainittu Napolin maineikkaita pizzerioita. Näistä erityisesti jäi mieleen naispizzantekijä, pizzaiola, Teresa Iorio pizzeriallaan Le Figlie di Iorio. Pizzeria sijaitsi kartan mukaan sataman lähellä, joten päätimme kokeilla, josko ravintolaan pääsisi syömään. Olimme liikkeellä siestan loppupuolella ja yhdestä ravintolasta meidät oli jo käännytetty, joten jännitin hieman miten käy. Muistelin että pizzaiola Iorio oli voittanut jonkun Napolin pizzakilpailuista muutamia vuosia sitten ja epäilin myös, että olisimme tarvinneet pöytävarauksen.

Kuljimme muutaman hieman roskaisen kujan poikki edes ja takaisin (Googlen kartat heittävät jonkin verran ravintoloiden sijainteja…), kunnes päädyimme ravintolan eteen. Suoraan sanoen pizzeria ei todellakaan näyttänyt ’hienolta’ paikalta, mutta jotain sympaattista oli kadulle ja parkkipaikoille asetetuissa pöytäryhmissä ja mainosjulisteissa. Henkilökunta oli juuri ulkona yhdessä leikkelemässä sieniä pizzatäytteiksi ja toivottivat meidät saman tien tervetulleiksi. Olin tunnistavinani itse pizzantekijärouvan, joka pinkaisi toivotusten jälkeen keittiön puolelle.

Jäimme ulos pöytään selailemaan ruokalistaa. Itselleni oli heti selvää tilata margarita-pizza ja samaan lopputulokseen päätyi lopulta suurin osa seurueesta. Tarjoilijakin hymyili tyytyväisenä tilauksellemme 😊 Juomaksi tilasimme punaviiniä, talon viini oli paikallista Iovino don Peppinoa Campanian alueelta, (muistaakseni rypäle oli sangiovese) sekä Peroni-olutta.

Annoksia odotellessa ehdimme tarkastella hieman tarkemmin ravintolaa. Seinällä ja katukyltissä oli kuvat Iorion voitoista pizzantekijänä, 2015 miglior pizza (paras pizza) ja 2017 miglior pizza fritta (paras frittipizza). Löysin myöhemmin Independentin verkkoartikkelin, josta luin paremmin Iorion taustasta ja ylipäätään naispizzantekijöistä. Teresa Iorio oli ensimmäinen nainen, joka voitti Trofeo Caputo Pizza Championship -kilpailun ja arvonimen Worldwide Champion Pizzaiuola. Hän on jatkanut isänsä jalanjäljissä pizzantekijänä, mutta ottanut oppiaan äidiltään, joka valmisti pizza frittaa. Pizza frittat ovat perinteisesti olleet naisten valmistamia ja Iorio on luonut itselleen brändin ’Femmena e fritta’ (Female and fried). Tavoitteena on luoda työpaikkoja naisille pizzantekijöinä. Pizzantekijämme oli siis aika huikea tyyppi! Hänen persoonallista tyyliään kuvasi hauskasti sekin, että taulussakin oleva palkintopysti oli sijoitettu rennosti kadulla olevan vitriinin päälle.

IMG_4756

Pizzat saapuivat viimein pöytään ja sain juuri napsittua kuvat ennen hyökkäystä ensimmäisen suupalan kimppuun! Sopivasti mozzarellaa, maukasta basilikaa ja tomaattikastiketta, joka ei ollut liian makea mutta täyteläistä. Pohjassa oli pitkän nostatuksen tuomaa makua ja sopivan sitkeä koostumus. Täydellinen margarita-suoritus, nam!

NSVN5199

 

Koko porukkamme oli fiiliksissä pizzahetkestä ja aloimme ottamaan selfietä, kun pizzantekijämme ilmestyi viereen mukaan kuvaan! Hän huudahti Viva la Pizza ja toistimme perässä! Kehuimme pizzaa ja juttelimme muutaman sanan hänen kanssaan. Mieletön tyyppi, joka todella otti asiakkaansa huomioon 😊

Napoli kaupunkina ei muutoin houkutellut uuteen vierailuun, mutta tämän pizzerian ja Napolilaisen pizzan vuoksi olisi ihana palata joskus.

-M

Advertisements

Italia – Napoli, Sorrento, Amalfi Coast

IMG_5631

Lähes kolme vuosikymmentä piti odottaa, ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa Italiaan. Tämä erityinen matka suunniteltiin kuuden kaverin kesken ja kohteeksi valittiin Sorrento, Napolin lahden rannalla oleva pittoreski kaupunki. Vuokrasimme ihanan villan, joka sijaitsi Sorrenton yllä rinteessä mutkaisten ja kapeiden teiden päässä. Mieletön näkymä ja villan varustelu paikkasivat hieman haastavaa sijaintia ja olimme erittäin tyytyväisiä valintaan 😊 Tripadvisorista löytyy tarkempi kuvaus villasta, jota suosittelen myös sen ystävällisten isäntien vuoksi!

Ruoan rakastajalle Campanian alue ja Napolin lahti ovat mieletön elämys! Matkalla sai hyvällä omalla tunnolla syödä kulttuuriruokaa: pizzaa ja pastaa. Napolin pizzat ovatkin vertaansa vailla, pohja ja reunat ovat maistuvia pitkästä nostatuksesta johtuen eikä pizzan vain muutamassa täytteessä säästellä. Ensimmäisen pizzan nautimme Napolissa Piazza Giuseppe Garibaldin sivukujalla sijaitsevassa Pizzeria Agorà Lifessa, jolla oli ulko-ovessa maininta Napolin pizzajärjestön jäsenyydestä. Saavuimme siestan aikaan, mutta

IMG_4425meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Valitsin Bufalinan eli mozzarellaa, campanian tomaatteja ja basilikaa. Kuten myöhemminkin totesimme, tällä alueella ei pihistellä mozzarellan kanssa ja sen huomasi tässäkin pizzassa! Omaan makuuni lähes sentin paksuinen mozzarellakerros alkoi puolessa välissä tökkiä vaikka muutoin pizza oli todella hyvää. Muukin seurue oli vaikuttunut omista pizzoistaan ja hinnat pyörivät 6-14 euron kieppeillä. Napolin toisesta pizzakokemuksesta löytyy oma postaus täältä, kyseessä oli vierailu Teresa Iorion Le Figlie di Iorio -pizzeriaan.

Sorrento

Sorrenton kaupunkiin teimme muutamankin vierailun. Vaikutuin autenttisesta tunnelmasta, vaikka turisteja oli paljon, vain harva ravintola ja tuliaispuoti olivat ns. turistirysiä. Ihanat kiviset kujat, sitruunapuutarhat ja korkeuserot tekivät unohtumattoman vaikutuksen. Ehkä ensi kerralla voisi kokeilla hotellia kaupungista ja testata uimista sataman vieressä smaragdin kirkkaassa meressä. Laiturilla auringonotto näytti niin houkuttelevalta! Kuitenkin tällä reissulla kuljimme kauppakadulla, nautimme tunnelmasta ja söimme gelatoa ja pastaa.

Lounasta nautimme torikujalla Via S. Cesareolla terassiravintola Sedil Dominovassa. Seurue tilasi chili- ja tomaattipastaa (omani oli Spagetti ai Pomodorina), gnocceja tomaattikastikkeessa ja ricottaravioleja. Ruoka ja juoma olivat hyvää ja edullista, ihan kelpo keskeinen lounaspaikka. Gelatoa ostimme parikin kertaa Piazza Tassolla olevasta gelateriasta, kipot 2-5e joihin sai valita useampaa makua. Pistaasigelato oli joka paikassa hyvää 😉

Viimeisen illan illallsen nautimme myös Sorrentossa Piazza Sant’ Antoniolla Ristorante Pizzeria L’Abatesta, joka olikin erittäin suosittu paikka. Saavuimme onneksi ajoissa seitsemän aikaan ja saimme ison pöydän terassilta. Tästä eteenpäin ravintolaan olikin koko ajan jonoa. L’Abaten menu oli monipuolinen ja viinilista oli pitkä. Hinnat olivat keskitasoa. Pöytiin tuotiin alkupalaksi pizzataikinasta paistettuja paloja, joiden päällä oli tomaattia ja basilikaa. Jos olisi ollut suuri nälkä olisin tilannut vielä lisäksi melonia ja parmankinkkua, mutta päädyin nyt vain pääruokaan. Tilasin Pasta Melanzanen, sillä himoitsemaani Melanzane alla Parmigianoa ei ollut listalla. Tuorepastan joukossa oli tomaattikastiketta, tomaatteja, kermaisen makuista munakoisoa, basilikaa, mozzarellaa ja parmesaania…yksinkertaista ja ihanaa! Muu seurue tilasi pastaa ja risottoa merenelävistä ja kehuja satoi paljon. Ruokajuomaksi tilasimme talon valkoviiniä, joka oli oikein raikasta ja kylmää. Jälkiruokalista oli hieman omituinen, joten lähdimme gelatolle Piazza Tassolle.

Pompei ja Amalfi Coast

IMG_4600Reissun aikana teimme autolla päiväretket Pompeihin ja Amalfin rannikolle. Pompei oli noin tunnin ajomatkan päässä villalta, sinne pääsee helposti myös Circumvesuviana-junalla. Pompein pääsisäänkäynnin aukio oli kuin huvipuisto, täynnä krääsäkojuja ja ravintoloita, mutta onneksi sama tunnelma ei jatkunut enää muurien sisäpuolella. Pompein kaupunki hautautui vuonna 79 kun Vesuvius-tulivuori purkautui. Kaupungissa tehdään yhä kaivauksia ja osa alueista on vielä tutkimatta. Alue on niin suuri että kannattaa valita alueet ja paikat missä haluaa vierailla, myös opas tai kirja on suositeltavaa pitää mukana, sillä paikan päällä on vähän kylttejä. Mielestäni vaikuttavimmat paikat olivat pitkät kivikadut, suuri teatteri, forum ja basilika. Tuntuu edelleen, etteivät sanat riitä kuvailemaan rauniokaupunkia ja aika paljon jääkin oman mielikuvituksen varaan, millaista elämä ja rakennukset olivat tuohon aikaan.

Toisen retken teimme autolla Amalfin rannikolle, ajelimme useamman tunnin ihaillen maisemia ja vuorien rinteille rakennettuja kaupunkeja pitkin rannikkotietä Amalfi drive SS163. Paikoin tie oli todella kapea, kiemurteleva ja jyrkkäkin. Onneksi kuskimme olivat jo tottuneet italialaiseen tiekulttuuriin ohittelevine skoottereineen ja turistibusseineen eikä pienet pysäytykset tai tiukat ohitukset tuottaneet ongelmia. Ohitimme Positanon, Praianon ja Amalfin, mutta parkkipaikkoja oli vaikea löytää. Onneksemme ajoimme pieneen Minorin kylään saakka, jonne saimme auton parkkiin ihan rannan viereen. Kylä oli ihana ja rauhallinen, joimme kahvit ja jäimme rannalle viettämään päivää ilman turistiruuhkia.

Reissujen lisäksi vietimme paljon aikaa villalla, jonka hienot grillaus- ja keittiöpuitteet inspiroivat kokkailemaan. Villaelämästä ja ruoista tulossa oma postaus 🙂

-M

Tarte tatin

IMG_4402

Tarte tatin on mielestäni omenapiiraiden ylivoimainen kuningatar. Se käy erinomaisesti tyylikkäänä jälkiruokana tai kahvin kanssa. Ja parasta se on tietenkin lämpimänä jäätelön kanssa. Silti Tarte tatin on lopulta aika helppo valmistaa. Oikaisen aina pohjan kanssa, sillä voitaikinalevyt ovat helppoja ja tuovat hieman suolaisen maun piirakkaan. Tarte tatinin valmistusta ei tarvitse pelätä hienosta nimestä huolimatta, ainoa moka voi olla etteivät omenat kumoudu pannusta kerralla, mutta sitten vain asettelee ne takaisin. Kukaan ei huomaa mitään 😉 Tämä piiras katoaa hetkessä parempiin suihin! Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Tarte tatin eli ranskalainen omenapiiras 6-8 hlöä

4 isoa tai 6 pientä omenaa
100 g voita
2 dl sokeria
2 rkl calvadosta tai konjakkia
3-5 voitaikinalevyä

Ota voitaikinalevyt sulamaan. Kuori omenat ja leikkaa paloiksi. Kauneimman näköisen piirakan saa puolikkaista, mutta suosittelen käyttämään kaikki palat hyväksi. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Ota uunin kestävä pannu noin 24 cm halkaisijaltaan, valurautapannu on paras. Sulata voi pannulla ja lisää sokeri joukkoon. Sekoittele hetki ja lisää calvados tai konjakki. Asettele omenat pannulle kupera puoli alaspäin ja anna porista 5-10 min, kunnes seos on karamellisoitunut kullanruskeaksi. Siirrä pannu jäähtymään hetkeksi.

Kauli voitaikinalevyjä ohuemmiksi ja asettele ne yhdeksi tai kahdeksi kerrokseksi pannulle omenoiden päälle. Pistele haarukalla reikiä taikinalevyihin. Siirrä pannu uuniin ja paista 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kumoa tarte tatin tarjoilulautaselle ’oikein päin’. Tarjoile lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Bon Appetit!

-M

Uuniomenasose

 

Jep, tämä omenansäilöntä alkaa käydä päivätyöstä 😀 Sen vuoksi tässä vielä erittäin helppo omenasoseresepti. Uunissa valmistamisen etu on, ettei omenoita tarvitse kuoria ja niihin tulee ihanan makea paahtunut maku. Alkuperäinen ohje on Kodin Kuvalehden sivustolta.

Uuniomenasose 2l
1,5 kg omenoita
4 tl sokeria
(Kanelia)

Huuhtele omenat, poista kota ja lohko pellille (ei tarvitse kuoria). Ohjeesta tulee kaksi pellillistä. Ripottele 2 tl sokeria per pelti omenoiden päälle. Halutessa ripottele myös kanelia. Laita pellit 150 asteiseen uuniin 1,5-2 tunniksi. Kun omenat ovat paahtuneet ja pehmeät, ota pois uunista ja anna jäähtyä hetki. Helpointa on kaapia pelti kerrallaan omenat blenderiin ja ajaa tasaiseksi. Kannuun kannattaa kaataa 1 dl vettä, niin omenat soseutuvat paremmin. Soseen voi säilöä purkkeihin tai annospusseihin pakastimeen.

Sose käy smoothieen (täältä löytyy ohjeita), puuron lisukkeeksi ja leivontaan.

-M

Banaanikärpäsansa

Lyhyesti ja ytimekkäästi, tehokkain banaanikärpäsansa! Tällä blendillä ei ole koko kesänä tarvinnut kärsiä invaasiosta keittiössä 😉

IMG_4311

Tarvikkeet:

Lasi
Kelmua
2 rkl lämmintä vettä
2 rkl omenaviinietikkaa
Astianpesuainetta

Mittaa lasiin vesi, omenaviinietikka ja loraus astianpesuainetta, sekoita. Leikkaa kelmusta lasia suurempi pala ja tee siihen saksilla reikiä. Pingota kelmu lasin päälle ja laita houkuttelevalle paikalle.

-M

Syksyn uunikasvikset ja kanankoivet

IMG_4346

Tässä tulee mahtava arki-illat pelastava uuniruoka, jota voisi kutsua trendikkäästi one-pot-ruoaksi. Idea saatiin elokuisista häistä, missä oli tarjolla parhaat uunivihannekset pitkään aikaan. Ruoka oli niin hyvää, että mieheni kävi kysymässä kokilta ohjeen. Jälleen kerran yksinkertaisista aineksista mieletöntä ruokaa: perunaa, porkkanaa, lanttua ja palsternakkaa maustettuna yrteillä. Kotona päätimme toistaa ruokalajin ja pellin keskelle laitettiin lisäksi kanan koipipalat. Tunti uunissa teki ihmeitä ja vihannekset saivat vielä lisämakua koivista irronneesta liemestä. Helppoa ja herkullista 😊

Uunikasvikset ja kanankoivet
2-3 hlöä
4 perunaa
3 porkkanaa
1 lanttu
1 palsternakka
Oliiviöljyä
Suolaa, pippuria, valkosipulijauhetta
Yrttejä esim. rosmariinia, timjamia, persiljaa
Maustamattomia kanankoipia 1 kpl per ruokailija

Jugurttikastike
2 dl turkkilaista jugurttia
Hunajaa, suolaa, pippuria, tuoretta timjamia

Pese ja kuori tarvittaessa kasvikset. Pilko samankokoisiksi paloiksi ja kaada kulhoon. Lisää kulhoon loraus oliiviöljyä, mausteet sekä yrtit ja sekoita. Levitä kasvikset uunipellin laidoille. Nosta pellin keskelle koivet, lorauta päälle oliiviöljyä ja rouhi suolaa ja pippuria.

Laita pelti uuniin 200 asteeseen reiluksi tunniksi. Tarjoile heti sellaisenaan tai jugurttikastikkeen kera.

-M

Helpot omenaiset smoothiet

Olen viimeinkin saanut itseni tekemään smoothieita ja kuinka helppoa se lopulta onkaan 😊 Pohjana käytin itsetekemää, pakastettua omenasosetta. Mukaan vain hedelmiä tai vihanneksia ruokakomeron mukaan! Tässä muutama ohje smoothieen sekä soseen ohje alimpana.

Keltainen smoothie
1 iso tai 2 pientä
2 dl omenasosetta
1 banaani
3 rkl turkkilaista jugurttia
Appelsiinimehua

Vihreä smoothie
1 iso tai 2 pientä
2 dl omenasosetta
1 avokado
3 rkl turkkilaista jugurttia
Appelsiinimehua

Kaada ainekset blenderiin ja ohenna maun mukaan mehulla.

Omenasose
1 kg omenoita
1 dl vettä
Sokeria maun mukaan

Kuori omenat, poista kota ja pilko kattilaan. Lisää vesi ja sokeri. Keitä 10-15 minuuttia, kunnes omenat ovat pehmenneet. Soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella tasaiseksi ja jäähdytä. Soseen voi säilöä purkkeihin tai minigrip-pusseihin pakastusta varten. Smoothieta varten voi tehdä valmiita annospusseja 2-5 dl erissä.