Napoli – Le Figlie di Iorio

NSVN5199

Italian matkalla vietimme yhden päivän Napolissa, kiersimme muutamat sataman lähinähtävyydet, mutta pääpointti oli saada vielä aitoa napolilaista pizzaa. Meillä on kotona Pizze-kirja, jota lueskelin ennen matkaa ja poimin ylös muutamat arvostetut ja palkintoja voittaneet pizzeriat. Samoin muutamissa säästämissäni Maku-lehdissä oli mainittu Napolin maineikkaita pizzerioita. Näistä erityisesti jäi mieleen naispizzantekijä, pizzaiola, Teresa Iorio pizzeriallaan Le Figlie di Iorio. Pizzeria sijaitsi kartan mukaan sataman lähellä, joten päätimme kokeilla, josko ravintolaan pääsisi syömään. Olimme liikkeellä siestan loppupuolella ja yhdestä ravintolasta meidät oli jo käännytetty, joten jännitin hieman miten käy. Muistelin että pizzaiola Iorio oli voittanut jonkun Napolin pizzakilpailuista muutamia vuosia sitten ja epäilin myös, että olisimme tarvinneet pöytävarauksen.

Kuljimme muutaman hieman roskaisen kujan poikki edes ja takaisin (Googlen kartat heittävät jonkin verran ravintoloiden sijainteja…), kunnes päädyimme ravintolan eteen. Suoraan sanoen pizzeria ei todellakaan näyttänyt ’hienolta’ paikalta, mutta jotain sympaattista oli kadulle ja parkkipaikoille asetetuissa pöytäryhmissä ja mainosjulisteissa. Henkilökunta oli juuri ulkona yhdessä leikkelemässä sieniä pizzatäytteiksi ja toivottivat meidät saman tien tervetulleiksi. Olin tunnistavinani itse pizzantekijärouvan, joka pinkaisi toivotusten jälkeen keittiön puolelle.

Jäimme ulos pöytään selailemaan ruokalistaa. Itselleni oli heti selvää tilata margarita-pizza ja samaan lopputulokseen päätyi lopulta suurin osa seurueesta. Tarjoilijakin hymyili tyytyväisenä tilauksellemme 😊 Juomaksi tilasimme punaviiniä, talon viini oli paikallista Iovino don Peppinoa Campanian alueelta, (muistaakseni rypäle oli sangiovese) sekä Peroni-olutta.

Annoksia odotellessa ehdimme tarkastella hieman tarkemmin ravintolaa. Seinällä ja katukyltissä oli kuvat Iorion voitoista pizzantekijänä, 2015 miglior pizza (paras pizza) ja 2017 miglior pizza fritta (paras frittipizza). Löysin myöhemmin Independentin verkkoartikkelin, josta luin paremmin Iorion taustasta ja ylipäätään naispizzantekijöistä. Teresa Iorio oli ensimmäinen nainen, joka voitti Trofeo Caputo Pizza Championship -kilpailun ja arvonimen Worldwide Champion Pizzaiuola. Hän on jatkanut isänsä jalanjäljissä pizzantekijänä, mutta ottanut oppiaan äidiltään, joka valmisti pizza frittaa. Pizza frittat ovat perinteisesti olleet naisten valmistamia ja Iorio on luonut itselleen brändin ’Femmena e fritta’ (Female and fried). Tavoitteena on luoda työpaikkoja naisille pizzantekijöinä. Pizzantekijämme oli siis aika huikea tyyppi! Hänen persoonallista tyyliään kuvasi hauskasti sekin, että taulussakin oleva palkintopysti oli sijoitettu rennosti kadulla olevan vitriinin päälle.

IMG_4756

Pizzat saapuivat viimein pöytään ja sain juuri napsittua kuvat ennen hyökkäystä ensimmäisen suupalan kimppuun! Sopivasti mozzarellaa, maukasta basilikaa ja tomaattikastiketta, joka ei ollut liian makea mutta täyteläistä. Pohjassa oli pitkän nostatuksen tuomaa makua ja sopivan sitkeä koostumus. Täydellinen margarita-suoritus, nam!

NSVN5199

 

Koko porukkamme oli fiiliksissä pizzahetkestä ja aloimme ottamaan selfietä, kun pizzantekijämme ilmestyi viereen mukaan kuvaan! Hän huudahti Viva la Pizza ja toistimme perässä! Kehuimme pizzaa ja juttelimme muutaman sanan hänen kanssaan. Mieletön tyyppi, joka todella otti asiakkaansa huomioon 😊

Napoli kaupunkina ei muutoin houkutellut uuteen vierailuun, mutta tämän pizzerian ja Napolilaisen pizzan vuoksi olisi ihana palata joskus.

-M

Advertisements

Italia – Napoli, Sorrento, Amalfi Coast

IMG_5631

Lähes kolme vuosikymmentä piti odottaa, ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa Italiaan. Tämä erityinen matka suunniteltiin kuuden kaverin kesken ja kohteeksi valittiin Sorrento, Napolin lahden rannalla oleva pittoreski kaupunki. Vuokrasimme ihanan villan, joka sijaitsi Sorrenton yllä rinteessä mutkaisten ja kapeiden teiden päässä. Mieletön näkymä ja villan varustelu paikkasivat hieman haastavaa sijaintia ja olimme erittäin tyytyväisiä valintaan 😊 Tripadvisorista löytyy tarkempi kuvaus villasta, jota suosittelen myös sen ystävällisten isäntien vuoksi!

Ruoan rakastajalle Campanian alue ja Napolin lahti ovat mieletön elämys! Matkalla sai hyvällä omalla tunnolla syödä kulttuuriruokaa: pizzaa ja pastaa. Napolin pizzat ovatkin vertaansa vailla, pohja ja reunat ovat maistuvia pitkästä nostatuksesta johtuen eikä pizzan vain muutamassa täytteessä säästellä. Ensimmäisen pizzan nautimme Napolissa Piazza Giuseppe Garibaldin sivukujalla sijaitsevassa Pizzeria Agorà Lifessa, jolla oli ulko-ovessa maininta Napolin pizzajärjestön jäsenyydestä. Saavuimme siestan aikaan, mutta

IMG_4425meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Valitsin Bufalinan eli mozzarellaa, campanian tomaatteja ja basilikaa. Kuten myöhemminkin totesimme, tällä alueella ei pihistellä mozzarellan kanssa ja sen huomasi tässäkin pizzassa! Omaan makuuni lähes sentin paksuinen mozzarellakerros alkoi puolessa välissä tökkiä vaikka muutoin pizza oli todella hyvää. Muukin seurue oli vaikuttunut omista pizzoistaan ja hinnat pyörivät 6-14 euron kieppeillä. Napolin toisesta pizzakokemuksesta löytyy oma postaus täältä, kyseessä oli vierailu Teresa Iorion Le Figlie di Iorio -pizzeriaan.

Sorrento

Sorrenton kaupunkiin teimme muutamankin vierailun. Vaikutuin autenttisesta tunnelmasta, vaikka turisteja oli paljon, vain harva ravintola ja tuliaispuoti olivat ns. turistirysiä. Ihanat kiviset kujat, sitruunapuutarhat ja korkeuserot tekivät unohtumattoman vaikutuksen. Ehkä ensi kerralla voisi kokeilla hotellia kaupungista ja testata uimista sataman vieressä smaragdin kirkkaassa meressä. Laiturilla auringonotto näytti niin houkuttelevalta! Kuitenkin tällä reissulla kuljimme kauppakadulla, nautimme tunnelmasta ja söimme gelatoa ja pastaa.

Lounasta nautimme torikujalla Via S. Cesareolla terassiravintola Sedil Dominovassa. Seurue tilasi chili- ja tomaattipastaa (omani oli Spagetti ai Pomodorina), gnocceja tomaattikastikkeessa ja ricottaravioleja. Ruoka ja juoma olivat hyvää ja edullista, ihan kelpo keskeinen lounaspaikka. Gelatoa ostimme parikin kertaa Piazza Tassolla olevasta gelateriasta, kipot 2-5e joihin sai valita useampaa makua. Pistaasigelato oli joka paikassa hyvää 😉

Viimeisen illan illallsen nautimme myös Sorrentossa Piazza Sant’ Antoniolla Ristorante Pizzeria L’Abatesta, joka olikin erittäin suosittu paikka. Saavuimme onneksi ajoissa seitsemän aikaan ja saimme ison pöydän terassilta. Tästä eteenpäin ravintolaan olikin koko ajan jonoa. L’Abaten menu oli monipuolinen ja viinilista oli pitkä. Hinnat olivat keskitasoa. Pöytiin tuotiin alkupalaksi pizzataikinasta paistettuja paloja, joiden päällä oli tomaattia ja basilikaa. Jos olisi ollut suuri nälkä olisin tilannut vielä lisäksi melonia ja parmankinkkua, mutta päädyin nyt vain pääruokaan. Tilasin Pasta Melanzanen, sillä himoitsemaani Melanzane alla Parmigianoa ei ollut listalla. Tuorepastan joukossa oli tomaattikastiketta, tomaatteja, kermaisen makuista munakoisoa, basilikaa, mozzarellaa ja parmesaania…yksinkertaista ja ihanaa! Muu seurue tilasi pastaa ja risottoa merenelävistä ja kehuja satoi paljon. Ruokajuomaksi tilasimme talon valkoviiniä, joka oli oikein raikasta ja kylmää. Jälkiruokalista oli hieman omituinen, joten lähdimme gelatolle Piazza Tassolle.

Pompei ja Amalfi Coast

IMG_4600Reissun aikana teimme autolla päiväretket Pompeihin ja Amalfin rannikolle. Pompei oli noin tunnin ajomatkan päässä villalta, sinne pääsee helposti myös Circumvesuviana-junalla. Pompein pääsisäänkäynnin aukio oli kuin huvipuisto, täynnä krääsäkojuja ja ravintoloita, mutta onneksi sama tunnelma ei jatkunut enää muurien sisäpuolella. Pompein kaupunki hautautui vuonna 79 kun Vesuvius-tulivuori purkautui. Kaupungissa tehdään yhä kaivauksia ja osa alueista on vielä tutkimatta. Alue on niin suuri että kannattaa valita alueet ja paikat missä haluaa vierailla, myös opas tai kirja on suositeltavaa pitää mukana, sillä paikan päällä on vähän kylttejä. Mielestäni vaikuttavimmat paikat olivat pitkät kivikadut, suuri teatteri, forum ja basilika. Tuntuu edelleen, etteivät sanat riitä kuvailemaan rauniokaupunkia ja aika paljon jääkin oman mielikuvituksen varaan, millaista elämä ja rakennukset olivat tuohon aikaan.

Toisen retken teimme autolla Amalfin rannikolle, ajelimme useamman tunnin ihaillen maisemia ja vuorien rinteille rakennettuja kaupunkeja pitkin rannikkotietä Amalfi drive SS163. Paikoin tie oli todella kapea, kiemurteleva ja jyrkkäkin. Onneksi kuskimme olivat jo tottuneet italialaiseen tiekulttuuriin ohittelevine skoottereineen ja turistibusseineen eikä pienet pysäytykset tai tiukat ohitukset tuottaneet ongelmia. Ohitimme Positanon, Praianon ja Amalfin, mutta parkkipaikkoja oli vaikea löytää. Onneksemme ajoimme pieneen Minorin kylään saakka, jonne saimme auton parkkiin ihan rannan viereen. Kylä oli ihana ja rauhallinen, joimme kahvit ja jäimme rannalle viettämään päivää ilman turistiruuhkia.

Reissujen lisäksi vietimme paljon aikaa villalla, jonka hienot grillaus- ja keittiöpuitteet inspiroivat kokkailemaan. Villaelämästä ja ruoista tulossa oma postaus 🙂

-M

Grillipizzailta

IMG_4033 (2)

Vierailu Capperissa herätti tietenkin pizzantekohimon. Erityisesti uudet täytetuttavuudet oliivi ja kapris kutkuttelivat mielessä. Täältä löytyy tarinaa vierailustamme Capperiin, jonka elämyksen myötä järjestimme ystävillemme pizzaillan. Helleaallon ollessa parhaimmillaan, päädyimme grillaamaan pizzat ulkona. Ja tietenkin söimme myös ulkona.

IMG_4034

Pienet grillipizzat ovat parhaita, sillä niitä on helppo käsitellä grillissä. Tarjoilimme täytteet erikseen, jolloin jokainen sai tehdä mieleisensä pizzan. Ja koska pizzat olivat pieniä, jaksoi syödä useamman erilaisen pizzan! Täydellistä! Bonuksena teimme myös jälkiruokapizzan nutella-banaanitäytteellä. Ja kyllä, jälkiruokapizza kuuluu napolilaiseen pizzakulttuuriin 😉

Taikina (12-16 pientä pizzaa)
4 dl vettä
8 dl vehnäjauhoja
½ pussia kuivahiivaa
2 rkl öljyä
1 tl suolaa

Tomaattikastike
Tölkki (n. 400 g) tomaattimurskaa
1 Sipuli
2 Valkosipulinkynttä
Oliiviöljyä
Suolaa, pippuria
1 rkl Balsamikoa
1 tl Sokeria
Basilikaa

Täytteet
Tomaattikastiketta
Miniluumutomaatteja
Oliiveja
Kapriksia
Mozzarellaa, pizzajuustoraastetta
Punasipulirenkaita
Antipastoleikkeleitä
Rucolaa

Valkosipuliyrttiöljy
0,5 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
6-8 basilikanlehteä, muita haluamiasi yrttejä
Suolaa, pippuria

Jälkiruokapizza
Nutellaa
Banaania

Valmista ensin taikina. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja kaada yleiskoneen kulhoon. Lisää sekaan muut taikinan ainekset mainitussa järjestyksessä. Käytä yleiskoneessa taikinakoukkua ja vaivaa 5-10 minuuuttia. Lisää tarvittaessa jauhoja tai tilkka öljyä. Taikina on valmis, kun se irtoaa laidoilta ja tuntuu kimmoisalta. Anna nousta noin tunti peitettynä. Jaa taikina 10-12 osaan ja pyörittele palloiksi ja anna nousta vielä tunti.

Valmista sillä aikaa tomaattikastike. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuleita kattilassa oliiviöljyssä muutama minuutti ja kaada tomaattimurska sekaan. Keittele hetki ja lisää mausteita oman maun mukaan. Lisää lopuksi silputtu basilika.

Valmistele täytteet kulhoihin tarjolle. Puolita miniluumutomaatit, siivuta mozzarella ja leikkaa punasipuli renkaiksi ja munakoiso lohkoiksi. Munakoisoille voi pirskottaa päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja jättää maustumaan. Ne grillataan ennen pizzalle laittoa. Valmista vielä valkosipuliyrttiöljy. Murskaa valkosipuli ja hienonna yrtit. Lisää kaikki aineet pieneen kulhoon ja sekoita.

Kuumenna grilli ja grillaa munakoisopalat, siirrä valmiit lautaselle täytteiden joukkoon. Kauli taikinapallo pizzapohjaksi, noin 0,5-1 cm paksuiseksi ja laita grilliin ritilälle. Grillaa noin 1 minuutti, kunnes pohjapuoli on kypsä. Käännä ympäri ja lisää mieleisesi täytteet. Grillaa vielä muutama minuutti kunnes juusto on sulanut ja tarjoile. Pizzan päälle voi vielä laittaa rucolaa ja valkosipuliyrttiöljyä.

Jälkiruokapizza valmistuu samasta taikinasta, mutta pizzapohja grillataan molemmilta puolilta valmiiksi ja täytetään vasta sitten. Sivele Nutellaa pizzalle ja pilko banaania päälle, hunnuta vielä tomusokerilla jos haluat. Täytteeksi käy myös pähkinät ja marjat.

IMG_4037

Vielä on grillikesää jäljellä..!

-M

Napolilaista pizzaa Suomesta – Capperi

IMG_3879

Kesäloman yhtenä ohjelmanumerona oli päästä viimein ravintola Capperiin maistamaan napolilaista pizzaa. Capperi avasi ovensa reilu vuosi sitten ja taisi saada pienen etumatkan, kun moni muukin pizzeria rakenteli italialaisia uuneja Suomeen. Capperi ei kuitenkaan ole mikä tahansa italialainen pizzeria, sillä alusta alkaen perustajilla oli tarkoituksena tehdä autenttista ja laadukasta napolilaista pizzaa. Ravintola tuo italiasta Napolin alueelta pizzajauhot, tomaatit ja mozzarellan, joita on myös mahdollista ostaa kotiin. Capperi onkin saanut omistautuneisuudestaan ainoana suomessa Associazione pizza napoletana gourmet -jäsenyyden.

Sen lisäksi, että odotimme saavamme erityisen hyvää pizzaa, meillä oli taka-ajatus tutustua ’ruokakulttuuriin’ sillä syksyllä pääsemme paikan päälle Napoliin pizzalle 😊 Suunnitelmana oli pyöräillä Oulunkylään, mutta sateen yllättäessä turvauduimme autoon. Ravintola löytyi helposti ja vaikka rakennus näytti matalalta ja vanhahkolta, julkisivu oli remontoitu kutsuvaksi. Kiinteistöllä ei tainnut olla yhtään asiakasparkkipaikkaa, mutta tienvarsipaikkoja löytyi paljon.

Ihana pizzan tuoksu tervehti jo ovella, josta odotettiin pöytiin ohjausta. Odotellessa pystyi tutustumaan ravintolan maahantuomiin ja myynnissä oleviin tuotteisiin. Pastaa, tomaattimurskaa, oliiviöljyä, oliiveja… hinnatkin vaikuttivat kelvollisilta tietäen laadun ja alkuperän. Kaikilla samaan aikaan kanssamme saapuneilla oli pöytävaraus, jota suosittelen lämpimästi. Ravintola on auki jo lounasaikaan, mutta netistä varauksen pystyi tehdä aikaisintaan kello 16, joten illat taitavat olla suosittuja.

Sisältä Capperi oli tunnelmallinen, jopa moderni perinteisiin pizzerioihin verrattuna. Saimme paikan seinän vierestä ja aloimme tutustua menuuseen. Listalta löytyi alkupaloja, jotka oli tarkoitettu jaettaviksi. Varsinaisia pizzavaihtoehtoja oli kaksi sivua, mielestäni sopivasti, hintataso 10-23 euroa. Päädyin itse Capperi! -pizzaan, joka sisälsi Bufala-mozzarellaa, keltaisia ja punaisia Piennolo-tomaatteja, kaprista ja oliiveja. Mieheni tilasi Menaican, joka sisälsi keltaisia, vihreitä ja punaisia Piennolo-tomaatteja, Menaicalaista anjovista, valkosipulia ja oreganoa. Mainittakoon, että viereisistä pöydistä kuului toistamiseen Caprese-pizzatilauksia, olisikohan kyseessä suosituin pizza?

Juomalistatkin olivat mukavan laajat, mutta selkeät. Juomaksi valitsin punaviiniä ja mieheni Peroni-olutta, jota sai hanasta. Monissa pöydissä näkyi koristeellisia limsapulloja, jotka ovat Galvanina luomu limuja ja mehuja italiasta. Lasien ja kattausten ystävänä, tämä teki hienon vaikutuksen!

Annokset saapuivat alle 10 minuutissa tilaamisesta, tämän mahdollistaakin alle minuutin paisto 460 asteisessa uunissa. Pizza tuoksui ihanalta, mutta gourmet pizzan kanssa herää aina ihmetys, sillä täytteitä on niukasti. Onneksi huoli oli turha, sillä ensimmäisen palan jälkeen taisin huokaista ’voi luoja kuinka hyvää mozzarellaa!’ Varmasti parasta mitä olen maistanut. Nautinto parani entisestään, sillä rakastamani oliivit toivat ihanan suolaisen happaman maun seuraavaan palaan. Sitten löytyivät jättikokoiset kaprikset, jotka olivat vielä oliiviakin suolaisempia ja täydensivät mozzarellan täyteläistä makua. Pizza oli juuri sopivan kokoinen ja maut kestivät koko annoksen läpi. Nam! Vaihdoimme mieheni kanssa pienet palat ja hänen pizzassaan anjoviksen suolaisuus ja öljyisyys toimi myös mainiosti. Itselläni anjoviksen kalaisuus hieman tökki, mutta annoksen omistaja oli tyytyväinen valintaansa.

Miinusta oma annos sai hieman, sillä pizzassani oli muutama reilusti palanut reuna. Hiiltynyt maku ei ollut ollenkaan hyvä ja yritin pitää nokipalat poissa muusta annoksesta. Ja tietenkin aina voisi olla enemmän oliiveja… 😊

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli varmasi yksi parhaimmista syömistäni pizzoista, ravintolamiljöö oli tunnelmallinen ja asiakkaat näyttivät viihtyvän. Capperi jätti tunteen, että tänne pitää päästä uudelleen! Ja seuraavalla kerralla varaudun tilaamaan myös jälkiruoan: makea pizza nutellalla ja pistaasitahnalla. 😊

Täältä pääsee tutustumaan Capperin nettisivuihin : http://www.capperi.fi/ 

Kotiinviemisiksi ei jäänyt pizzaa, mutta hyviä ideoita omaan pizzakokkailuun: Bufala-mozzarella ja kaprikset sekä anjovikselle uusi mahdollisuus.

-M

Munakoisopizza

IMG_2905 (2)

Pizzantekofilosofiaamme kuvastaa paljon se, miten käy usein kun yritämme tilata pizzaa. Eräänkin remontti-illan päätteeksi olin jo netissä valinnut pizzat ja siirtymässä maksamaan, kun huomasin että toimitukseen menee tunti, puhumattakaan toimitusmaksuista! Peruin koko tilauksen, tekaisin taikinan ja mieheni kaivoi sillä välin jääkaapista ja pakastimesta kasviksia ja muita ’jämiä’. Tunnissa meillä oli omatekemä pizza pöydässä.

Pizza merkitsee meille kuitenkin paljon enemmän kuin pikaruokaa. Itse tekemällä pizzasta saa esiin parhaat puolet ja se nousee illallispöydän kuninkaaksi. Varsinkin viime aikoina olemme enemmän tehneet ’vähemmän on enemmän’ täytteillä mielettömiä pizzoja. Tässä yksi arki-iltoihinkin sopiva herkullinen suosikkipizzani.

Munakoisopizza

Taikina (pellillinen, ohuehko)
2 dl vettä
4 dl vehnäjauhoja
½ pussia kuivahiivaa
1 rkl öljyä
½ tl suolaa

Tomaattikastike (kaksi annosta)
Tölkki (n. 400 g) tomaattimurskaa
Sipuli
Valkosipulia
Oliiviöljyä
Suolaa, pippuria
Balsamikoa
Sokeria
Basilikaa

Täytteet
Tomaattikastiketta
Munakoiso
Oliiviöljyä
Suolaa, pippuria
Mozzarellaa
Basilikaa

Valmista ensin taikina. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja kaada yleiskoneen kulhoon. Lisää sekaan muut taikinan ainekset mainitussa järjestyksessä. Käytä yleiskoneessa taikinakoukkua ja vaivaa ainakin 5 minuuuttia. Lisää tarvittaessa jauhoja tai tilkka öljyä. Taikina on valmis kun se irtoaa laidoilta ja tuntuu kimmoisalta. Anna nousta noin tunti peitettynä.

Valmista sillä aikaa tomaattikastike. Annoksesta tulee kastiketta kahteen pellilliseen pizzaa, toisen annoksen voi siis pakastaa seuraavaa kertaa varten. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuleita kattilassa oliiviöljyssä muutama minuutti ja kaada tomaattimurska sekaan. Keittele hetki ja lisää mausteita oman maun mukaan. Lisää lopuksi silputtu basilika.

Valmistele täytteet. Viipaloi tai revi mozzarella paloiksi. Siivuta munakoiso noin sentin paksuisiksi kiekoiksi ja puolita kiekot. Paista munakoisopaloja pannulla oliiviöljyssä keskilämmöllä. Munakoiso rakastaa oliiviöljyä, joten öljyä voi käyttää reiluhkosti. Mitä kauemmin paloja jaksaa paistaa, sen maukkaampia paloista tulee. Mausta palat suolalla ja pippurilla. Palat voi paahtaa myös uunissa, oliiviöljyllä voideltuna.

Laita uunipelti kylmään uuniin ja lämmitä uuni 210-230 asteeseen.

IMG_2907

Kaada kohonnut taikina leivinpaperille ja kauli ohueksi. Levitä puolet tomaattikastikkeesta pohjalle. Siirrä pizzapohja kuuman uunipellin päälle ja paista 10 minuuttia. Levitä täytteet vasta ’esipaiston’ jälkeen pohjalle; ensin munakoisoviipaleet ja vielä mozzarellapalat. Paista vielä 5 minuuttia, kunnes mozzarella on sulanut. Levitä basilikan lehdet päälle juuri ennen tarjoilua.

Nauti! 😊

Pizzaa voi halutessaan tuunata lisäämällä täytteeksi: kirsikkatomaatteja, ilmakuivattua kinkkua, avokadoa…

-M

Ruokamatkailijan Split, osa 3

IMG_2756

Viimeinen osa 🙂

Kroatiassa ja nimenomaan Splitissä on historian myötä voimakas Rooman ja Italian vaikutus. Rooman keisari Diocletianus rakennutti sinne ’eläkepäiviään’ varten itselleen palatsin, josta Splitin vanha kaupunki nykyään muodostuu. Välimerellinen ruokavalio näkyi siis vahvana Splitissä. Täältä löytyy kaksi edellistä Splitin ruokapostausta, osa 1 ja osa 2.

Matkamme loppua kohden ruokakulttuuriähkyä lievennettiin pizzalla ja paikallisella grilliruoalla. Mieheni otti reissun parhaan pizzansa tavernamaisesta ravintolasta, jossa oli iso kiviuuni. Huomasimme, että tämä hyvin tavernamainen ravintola oli jopa mainittu matkaoppaassamme ja sen huvittava nimi Galija muistui hyvin mielessä 😀 Söin itse täällä kesäkurpitsapastan, josta enemmän osassa 2.

Selvitimme jonkin aikaa seuraavaa pizzapaikkaamme, joka kehuttiin oikein hyväksi, edulliseksi ja se sijaitsi lähellä eteläistä kultaista porttia. No, pizzat olivat ok ja saimme koko terassin omaan käyttöömme, ulkoruokailuun eivät muut asiakkaat uskaltautuneet. Söin runsaan sienipizzan ja mieheni testasi frutti di maren. Ruokajuomaksi yllätys yllätys, olutta!

Yhden illan iltapalaksi haimme hotellin viereiseltä grillikulmalta cevapit eli grillatuilla jauhelihapuikoilla, sipulilla ja ajvar-kastikkeella täytetyt pitaleivät. Ajvar on tehty paahdetuista paprikoista. Maku oli hyvä, ulkonäkö ei niinkään…

Yksi ruokalaji vielä maistamatta, se mitä olin koko matkan ajan himoinnut. Risotto! Viimeisenä iltana menimme hotellinomistajamme suosittelemaan hieman modernimpaan kroatialaiseen ravintolaan. Tilasin risotton, jossa oli paikallista Pag-juustoa, pinjansiemeniä, pistaasi- ja hasselpähkinää. Jälleen kerran yksinkertaisista aineksista ihanaa ruokaa! Mieheni tilasi kalapataa, joka tarjoiltiin persoonallisesta keramiikka-astiasta. Pata tarjoiltiin niin kuumana, että perunoitakin joutui puhaltelemaan useita minuutteja ennen kuin ne olivat riittävän viileitä syötäväksi. Liemi oli todella maukasta, kuten myös kala ja kasvikset. Ruoan seuraksi tarjoilija suositteli omaa suosikkiaan, hapokasta ja mineraalista paikallista valkoviiniä.

Reissun yhteenvetona Split tarjosi hyvin monipuolista ruokaa ja kasvisten määrä yllätti positiivisesti. Ruoan hintataso oli lähes sama kuin Suomessa, yllättävästi ravintolat painostivat kovasti maksamaan laskun käteisellä. Juomapuoli oli edullisempaa ja kroatialaiset viinit olivat todella hyviä. Oluttakin sai terassilla parillakymmenellä kunalla (2-3e). Lisäksi leipomoista sai myös pikkurahalla aamupalaleivonnaisia tai välipalaleipiä. Ravintoloita ja terasseja oli pilvin pimein keskustan alueella, joten yleensä selvitimme muutaman vaihtoehdon TripAdvisorista ennen illalliselle lähtöä. Huhtikuussa ruuhkaakaan ei ollut, joten joka paikkaan pääsi ilman pöytävarauksia, kunhan vain osasi päättää minne haluaa syömään 🙂 Ruokainspiraatiota sain simppeleistä pastoista ja risotosta sekä herkullisesta kalasta. Näitä täytyy valmistaa enemmän kotikeittiössä!

-M

ps. teen vielä bonusmatkapostauksen herkuista..!