Viinimessut, parmesaania ja Pasta Carbonaraa

IMG_4998

Viikonloppuna vierailimme Viini ja Ruoka -messuilla Helsingin Messukeskuksessa. Edellisestä käynnistä oli vierähtänyt muutama vuosi ja odotin aika innokkaasti tapahtuman viini- ja ruokatarjontaa. Huikea parannus oli se, että koko messualue oli anniskelualuetta! Eli pystyit valitsemaan haluamasi viinin ja kulkemaan vapaasti valitsemallesi ruokakojulle. Kuulostaa ihan perusjutulta, mutta sääntösuomessa tämäkään ei ole ihan helppo järjestää… Pisteet siis tästä saavutuksesta!

Viinitapahtumat ovat mielestäni kivoja käydä, sillä silloin pääsee nimenomaan maistelemaan eri viinejä. Usein kalliimmatkin viinit ovat edullisia maistaa pienempinä annoksina ja jos jokin rypälelajike kiinnostaa, se on helppo testata. Näillä messuilla halusin testata Glorian Ruoka ja Viinilehden ’Vuoden 2018 parhaat viinit’ voittajasampanjan alle 30 e sarjassa: La Chouette de Champillon Brut. Hyvin kepeä ja pirteä samppanja, joka varmasti päätyy ostoskoriin vuoden lopulla. Lasillisen kaveriksi tilasin Murun tryffelirisoton, joka omaan makuun olisi kaivannut hieman parmesaania ja pippuria. Mutta tryffeliliemi oli kyllä oikein hyvää.

Päädyin sattumalta testaamaan myös usean luomuviinin, joista yhdeksi suosikiksi muodostui Symington Altano Organic 2016, Portugalista Dourosta. Tämä olikin valittu Viinilehden vuoden 2018 luomupunaviiniksi. Viinikuvauksessa pariksi suositellaan lihaa, riistaa ja juustoja, mutta maistui messuilla myös roomalaisen pizzapalan kanssa.

Messujen yhtenä tavoitteena oli kuitenkin ostaa parmesaania. Riittävästi. Päädyimme 24 kk kypsytettyyn, sillä enimmäkseen käytämme sen ruoanlaittoon. Saimme vieläpä erittäin hyvän tasahinnan reilun kilon ostoksellemme sen hetkisen maksupäätekatkoksen vuoksi… Messukäynti oli siis oikein onnistunut 😊

Parmesaani pääsi heti pastan kaveriksi, sillä tässä ensimmäistä kertaa kunnolla valmistettu pasta carbonara -resepti, olkaa hyvä! Alkuperäinen resepti on MTV3 -artikkelin mukaan Gweneth Paltrown kirjasta: It’s All Easy. Halusin pastaan vähän potkua, joten pekonin tilalta käytin pepperonia ja muokkasin ainekset kahdelle henkilölle.

Pasta carbonara
2 hlöä
90 g pekonia, pancettaa, meetwurstia tai pepperonia
1 kananmuna
75 g parmesaania raastettuna
Pippuria
Pastaa

Paista pekoni pannulla rapeaksi. Sekoita kananmuna, parmesaani ja pippuri isossa kulhossa. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Ota pastan keitinvettä reilusti talteen n. 2,5 dl.

Valuta pasta ja lisää juuston ja kananmunan joukkoon kulhoon. Lisää myös pekoni ja sekoita hyvin. Lisää keitinvettä 1 ruokalusikka kerrallaan pastan joukkoon ja sekoita. Kuuma keitinvesi suurustaa kananmunan kermaiseksi kastikkeeksi. Huom. Käytä vain noin 0,5 dl keitinvettä.

Lisää suolaa, pippuria ja parmesaania annosten päälle mielesi mukaan.

Seuraavaksi parmesaania päätyy sitruunarisottoon!

-M

Advertisements

Elämää Italiassa

IMG_5277

Yhden kertomuksen Italian matkastamme haluan vielä omistaa upealle villallemme. Kuten sanottua, kuvat eikä kartat riittäneet mitenkään kuvaamaan millainen tai millaisessa paikassa talo oli. Olimme siis erittäin positiivisesti yllättyneitä, kuinka sympaattinen majapaikkamme oli. Talo on rakennettu rinteeseen, jonka ylätasanteella sijaitsi uima-allas ja auringonottoalue. Talon yläkerroksessa olivat keittiö, olohuone ja useampi ruokailutila. Kerrosta kiersi terassi, jonka keittiönpuoleisessa päässä sijaitsi mieletön katettu grillaus- ja ruokailualue. Sinne katoimme kaikki aamiaiset ja valmistimme illalliset. Alakerrasta löytyi kolme makuuhuonetta, joista kahdesta oli käynti patiolle. Kaiken kruunasi maisema Napolin lahdelle, joka oli nähtävillä joka ikkunasta, terassilta, keittiöstä, uima-altaalta, grillialueelta, parkkipaikalta… näkymään ei voisi kyllästyä. Lisää kuvia ja tietoja villasta löytyy Tripadvisorista, voimme suositella lämpimästi 😊

Villa ja Italia inspiroivat meitä grillaamaan ja kokkailemaan useana iltana. Lämpimänä iltana ruoanlaitto ulkona oli aivan ihanaa! Parhaiten mieleen jäivät antipasti-ilta, mieheni valmistama tomaatti-kapris-pasta ja oma sitruunarisottoni. Tässä reseptit, niin hyvin kuin muistan!

Antipastipöytä 6 hlöä
Marinoituja oliiveja ja artisokkaa
Grillattua halloumia
Italialaisia leikkeleitä
Aurinkokuivattua tomaattia
Bufala mozzarellaa
Patonkia ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria
Juustoja
Rypäleitä, vesimelonia
Grillattuja merirapuja, valkosipulia

Antipastipöytä on helppo vain kattaa esille. Vain halloumi ja meriravut grillattiin kypsiksi. Pöydästä jokainen kokoaa haluamansa lautasen ja santsaa mielensä mukaan.

Sitruunarisotto 6 hlöä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
Oliiviöljyä
5 dl risottoriisiä (carnaroli)
½ pulloa valkoviiniä
8 dl kasvislientä (vettä ja kasvisliemikuutio)
1 sitruunan kuori
½ dl sitruunanmehua
50 g voita
200 g pecorinojuustoa
Suolaa ja pippuria

Silppua sipulit ja valkosipuli pieneksi ja kuullota pannulla oliiviöljyssä. Laske pannun lämpö keskintasolle ja lisää riisit sipulin joukkoon. Kuullota riisiä 5-7 minuuttia sekoitellen, kunnes jyvät ovat läpikuultavia. Pannuun voi lisätä hieman öljyä jos seos tarttuu pohjaan. Kuumenna kasvisliemi omassa kattilassa.

Lisää valkoviini riisiseoksen joukkoon ja sekoittele kunnes neste on imeytynyt. Lisää kasvislientä 1-2 kauhallista kerrallaan, anna nesteen imeytyä riisiin ennen seuraavaa kauhallista. Huom! Risottoa tulee sekoitella koko ajan, jotta siihen muodostuu puuromainen koostumus. Kaikki kasvisliemi tulisi olla lisättynä noin 15-20 minuutissa, keittoajan lopulla kannattaa maistaa riisin purutuntuma.

Siirrä pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon sitruunankuori, puolikkaan sitruunan mehu, kuutioitu voi sekä 2/3 raastetusta pecorinojuustosta ja mausteet. Tarjoile pannusta ja annosten päälle ripoteltuna loppu pecorinojuusto.

Italiassa annosten sivuun leikkasimme tuoretta tomaattia ja patonkia, joka aateloitiin oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

Tomaatti-kapris-pasta 6 hlöä
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 tlk kuorittua tomaatteja
2-4 tomaattia
1 prk (n. 100 g) sardiinifileitä
1 prk (n. 60 g) kapriksia
1 rkl sokeria
1 rkl punaviinietikkaa
Suolaa ja pippuria
Paprikajauhetta
Rosmariinia
500 g pastaa
150 g parmesaania

Silppua sipulit ja valkosipuli pieneksi ja kuullota pannulla oliiviöljyssä. Kun sipulit ovat karamellisoituneet, lisää tölkki- ja tuoretomaatit pannuun. Keitä hetki ja kaada sardiinifileet ja kaprikset liemineen mukaan, lisää myös sokeri ja punaviinietikka. Keitä kastiketta noin 30 min, mitä pidempään sen parempi! Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Mausta viimeiseksi kastike mielesi mukaan ja muita maistaa! Lisää kastikkeeseen lopuksi 2/3 parmesaanista raasteena. Annostele lautaselle pastaa ja tomaattikastiketta ja ripottele päälle parmesaania.

Huom! Sardiinifileet sulavat kastikkeeseen ja tuovat ihanan umamin maun. Suosittelen testaamaan 🙂

Italiassa teimme lisukkeeksi vielä patonkipalat, joille ripoteltiin oliiviöljyä ja kruunattiin ilmakuivatulla kinkulla.

Ja jälkiruoaksi tietysti jääkylmä paikallinen Limoncello…

limon IMG_5622

-M

Italia – Napoli, Sorrento, Amalfi Coast

IMG_5631

Lähes kolme vuosikymmentä piti odottaa, ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa Italiaan. Tämä erityinen matka suunniteltiin kuuden kaverin kesken ja kohteeksi valittiin Sorrento, Napolin lahden rannalla oleva pittoreski kaupunki. Vuokrasimme ihanan villan, joka sijaitsi Sorrenton yllä rinteessä mutkaisten ja kapeiden teiden päässä. Mieletön näkymä ja villan varustelu paikkasivat hieman haastavaa sijaintia ja olimme erittäin tyytyväisiä valintaan 😊 Tripadvisorista löytyy tarkempi kuvaus villasta, jota suosittelen myös sen ystävällisten isäntien vuoksi!

Ruoan rakastajalle Campanian alue ja Napolin lahti ovat mieletön elämys! Matkalla sai hyvällä omalla tunnolla syödä kulttuuriruokaa: pizzaa ja pastaa. Napolin pizzat ovatkin vertaansa vailla, pohja ja reunat ovat maistuvia pitkästä nostatuksesta johtuen eikä pizzan vain muutamassa täytteessä säästellä. Ensimmäisen pizzan nautimme Napolissa Piazza Giuseppe Garibaldin sivukujalla sijaitsevassa Pizzeria Agorà Lifessa, jolla oli ulko-ovessa maininta Napolin pizzajärjestön jäsenyydestä. Saavuimme siestan aikaan, mutta

IMG_4425meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Valitsin Bufalinan eli mozzarellaa, campanian tomaatteja ja basilikaa. Kuten myöhemminkin totesimme, tällä alueella ei pihistellä mozzarellan kanssa ja sen huomasi tässäkin pizzassa! Omaan makuuni lähes sentin paksuinen mozzarellakerros alkoi puolessa välissä tökkiä vaikka muutoin pizza oli todella hyvää. Muukin seurue oli vaikuttunut omista pizzoistaan ja hinnat pyörivät 6-14 euron kieppeillä. Napolin toisesta pizzakokemuksesta löytyy oma postaus täältä, kyseessä oli vierailu Teresa Iorion Le Figlie di Iorio -pizzeriaan.

Sorrento

Sorrenton kaupunkiin teimme muutamankin vierailun. Vaikutuin autenttisesta tunnelmasta, vaikka turisteja oli paljon, vain harva ravintola ja tuliaispuoti olivat ns. turistirysiä. Ihanat kiviset kujat, sitruunapuutarhat ja korkeuserot tekivät unohtumattoman vaikutuksen. Ehkä ensi kerralla voisi kokeilla hotellia kaupungista ja testata uimista sataman vieressä smaragdin kirkkaassa meressä. Laiturilla auringonotto näytti niin houkuttelevalta! Kuitenkin tällä reissulla kuljimme kauppakadulla, nautimme tunnelmasta ja söimme gelatoa ja pastaa.

Lounasta nautimme torikujalla Via S. Cesareolla terassiravintola Sedil Dominovassa. Seurue tilasi chili- ja tomaattipastaa (omani oli Spagetti ai Pomodorina), gnocceja tomaattikastikkeessa ja ricottaravioleja. Ruoka ja juoma olivat hyvää ja edullista, ihan kelpo keskeinen lounaspaikka. Gelatoa ostimme parikin kertaa Piazza Tassolla olevasta gelateriasta, kipot 2-5e joihin sai valita useampaa makua. Pistaasigelato oli joka paikassa hyvää 😉

Viimeisen illan illallsen nautimme myös Sorrentossa Piazza Sant’ Antoniolla Ristorante Pizzeria L’Abatesta, joka olikin erittäin suosittu paikka. Saavuimme onneksi ajoissa seitsemän aikaan ja saimme ison pöydän terassilta. Tästä eteenpäin ravintolaan olikin koko ajan jonoa. L’Abaten menu oli monipuolinen ja viinilista oli pitkä. Hinnat olivat keskitasoa. Pöytiin tuotiin alkupalaksi pizzataikinasta paistettuja paloja, joiden päällä oli tomaattia ja basilikaa. Jos olisi ollut suuri nälkä olisin tilannut vielä lisäksi melonia ja parmankinkkua, mutta päädyin nyt vain pääruokaan. Tilasin Pasta Melanzanen, sillä himoitsemaani Melanzane alla Parmigianoa ei ollut listalla. Tuorepastan joukossa oli tomaattikastiketta, tomaatteja, kermaisen makuista munakoisoa, basilikaa, mozzarellaa ja parmesaania…yksinkertaista ja ihanaa! Muu seurue tilasi pastaa ja risottoa merenelävistä ja kehuja satoi paljon. Ruokajuomaksi tilasimme talon valkoviiniä, joka oli oikein raikasta ja kylmää. Jälkiruokalista oli hieman omituinen, joten lähdimme gelatolle Piazza Tassolle.

Pompei ja Amalfi Coast

IMG_4600Reissun aikana teimme autolla päiväretket Pompeihin ja Amalfin rannikolle. Pompei oli noin tunnin ajomatkan päässä villalta, sinne pääsee helposti myös Circumvesuviana-junalla. Pompein pääsisäänkäynnin aukio oli kuin huvipuisto, täynnä krääsäkojuja ja ravintoloita, mutta onneksi sama tunnelma ei jatkunut enää muurien sisäpuolella. Pompein kaupunki hautautui vuonna 79 kun Vesuvius-tulivuori purkautui. Kaupungissa tehdään yhä kaivauksia ja osa alueista on vielä tutkimatta. Alue on niin suuri että kannattaa valita alueet ja paikat missä haluaa vierailla, myös opas tai kirja on suositeltavaa pitää mukana, sillä paikan päällä on vähän kylttejä. Mielestäni vaikuttavimmat paikat olivat pitkät kivikadut, suuri teatteri, forum ja basilika. Tuntuu edelleen, etteivät sanat riitä kuvailemaan rauniokaupunkia ja aika paljon jääkin oman mielikuvituksen varaan, millaista elämä ja rakennukset olivat tuohon aikaan.

Toisen retken teimme autolla Amalfin rannikolle, ajelimme useamman tunnin ihaillen maisemia ja vuorien rinteille rakennettuja kaupunkeja pitkin rannikkotietä Amalfi drive SS163. Paikoin tie oli todella kapea, kiemurteleva ja jyrkkäkin. Onneksi kuskimme olivat jo tottuneet italialaiseen tiekulttuuriin ohittelevine skoottereineen ja turistibusseineen eikä pienet pysäytykset tai tiukat ohitukset tuottaneet ongelmia. Ohitimme Positanon, Praianon ja Amalfin, mutta parkkipaikkoja oli vaikea löytää. Onneksemme ajoimme pieneen Minorin kylään saakka, jonne saimme auton parkkiin ihan rannan viereen. Kylä oli ihana ja rauhallinen, joimme kahvit ja jäimme rannalle viettämään päivää ilman turistiruuhkia.

Reissujen lisäksi vietimme paljon aikaa villalla, jonka hienot grillaus- ja keittiöpuitteet inspiroivat kokkailemaan. Villaelämästä ja ruoista tulossa oma postaus 🙂

-M

Kotitekoinen pesto ja kesäkurpitsapasta

IMG_3549

Parvekkeen basilikapuskan tilanne alkoi näyttää tukalalta, hyvällä tavalla, eli lehtiä oli niin tiuhassa, että harvennusta oli pakko tehdä. Törmäsin samaan aikaan Instagramissa kuvaan, jossa basilika oli muuttumassa basilika-cashewtahnaksi… tämähän kuulosti mielenkiintoiselta! Ohje löytyy ilmeisesti Satu Koiviston Gastronaatti 2 -kirjasta, mutta löysin Soppa365-sivulta reseptin, jonka mukaan tein pestoni.

En ole oikein pitänyt kaupan pestoista, mutta tämä ohje muutti käsitykseni pestosta täysin! Ihanan tuoretta, maut tasapainossa ja kuinka helppoa! Pesto päätyi kesäkurpitsa’pastan’ päälle, joka meinasi viedä mieheni jalat alta. Kommentti kuului, että ruoka oli mielettömän paljon parempaa kuin avokadopasta!

Pesto (2 dl)
Puntti basilikaa (½ l basilikanlehtiä)
2 valkosipulinkynttä
1 dl cashewpähkinöitä
1 dl parmesaania
Suolaa ja pippuria
1 tl sitruunamehua
½ dl oliiviöljyä

Laita cashewpähkinät likoamaan veteen hetkeksi. Ota tehosekoitin ja kaada basilikanlehdet siihen. Purista valkosipulinkynnet ja raasta parmesaani mukaan. Lisää cashewpähkinät, ripaus suolaa ja pippuria sekä sitruunamehu. Lorauta ensin muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja aja hetken aikaa sekaisin. Tarkista koostumus ja lisää öljyä. Aja pesto kuohkeaksi massaksi ja maista. Lisää mausteita maun mukaan.

Kesäkurpitsapasta (ohje Perinneruokaa Prkl)
2 hlöä

1 kesäkurpitsa
1 rkl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl sitruunamehua
Suolaa
Chilihiutaleita

Raasta kesäkurpitsa kuorijalla tai juustöhöylällä pitkittäin suikaleiksi. Lämmitä öljy pannulla, lisää valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää kesäkurpitsasuikaleet ja mausteet. Kuullota kunnes kesäkurpitsa on hieman pehmentynyt, noin 3 minuuttia.

Nosta kesäkurpitsaa lautaselle ja annostele pestoa päälle. Koristele halutessasi vielä parmesaanilla ja basilikanlehdillä.

Vinkki! Pähkinättömän version pestosta saa joko pinjansiemenillä tai auringonkukansiemenillä. Varsinkin auringonkukansiemenet tulee liottaa hyvin. Kesäkurpitsan lisäksi joukkoon voi keittää oikeaa pastaa, niin annoksesta tulee hieman ruokaisampi.

-M

Sienipasta kuivatuista suppiksista

 

IMG_3433 (2)Edellisen satokauden kaappien tyhjennys jatkuu 😊 Odotan niin kovasti jo sienestyskautta, että juhannukseen mennessä sienikirja on luettu ja metsässä käyty haahuilemassa. Viime syksyn kuivattuja suppilovahveroita on tosin vielä puoli purkkia jäljellä, joten täytyy syödä ne pois alta. Tässä ohje helppoon ja nopeaan pastaan.

IMG_3427

Sienipasta
3-4 hlöä

2 kourallista kuivattuja suppilovahveroita
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
Öljyä
Yrttejä (5 oksaa timjamia, tukko persiljaa)
1 rkl sinappia
(tarvittaessa hieman sokeria)
Suolaa, pippuria
2 dl ruokakermaa
Pastaa (+keitinveteen 1 tl suolaa)

Laita kuivatut sienet kulhoon ja puristele niitä hieman pienemmiksi. Lisää vettä ja anna liota ainakin tunti. Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuleita öljyssä, kunnes ovat läpikuultavia. Siivilöi sienet ja kaada sipuleiden joukkoon pannulle. Paista kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää sinappi, suola ja pippuri sekä ruokakerma. Lisää lopuksi hienonnetut yrtit.

Keitä pasta ohjeen mukaan al denteksi. Kaada siivilöity pasta sienikastikkeen joukkoon ja sekoita.

Pasta on pannulta valmis tarjoiltavaksi. Ruokajuomaksi käy valkoviini tai lager olut, kuten tällä kertaa.

-M

Ruokamatkailijan Split, osa 2

 

IMG_3297 (3)

Huomasin että keväällä matkustamisessa oli ruoan kannalta erinomainen etu, uuden sesongin kasvikset! Pastat olivat ihanan raikkaita, sillä niihin oli käytetty satokautta hyväksi. Ensimmäisellä lounaalla Kroatiassa söin pastan, jossa oli oliiviöljykastikkeessa kesäkurpitsaa ohuina paloina, katkarapuja, oliiveja ja yrttejä. Päälle vain parmesaania ja kylmää hapokasta valkoviiniä.. nam! Ai niin ja ruoan nautiskelu terassilla auringon paistaessa, ihanaa 😊

Eräänä aamuna haimme aamupalaa Green marketilta eli vanhan kaupungin viereiseltä torilta. Paikalla oli paljon vihanneskauppiaita, mutta suurimmalla osalla ei ollut paljon myytävää eli tarjolla oli todella pienkasvimaiden päivän sato. Luin jo aiemmin että Kroatiassa käytännössä kaikki on luomua. Silmiin pisti monella pöydällä olevat niput pitkiä ja ohuita kasviksia. Ne paljastuivat villiparsaksi, jonka satokausi näytti olevan parhaimmillaan. Sitä oli ehdottomasti päästävä maistamaan!

Löysimme myöhemmin ravintolan, jossa villiparsapasta ilmakuivatun kinkun kera olikin päivän annoksena. Minulle siis sellainen ja mieheni päätyi crni rizotiin eli mustaan risottoon, joka on myös alueen erikoisuus. Pasta-annokseni oli hyvin kotoisa, mutta yllättävästi villiparsan nuput olivat aika kitkeriä, eivät niinkään herkkupaloja kuten normaalissa parsassa. Musta risotto sisälsi kalaa ja kalmaria ja se aateloitiin vielä lorauksella balsamikoa paikalliseen tapaan.

Jos osa 1 jäi lukematta, se löytyy täältä. Ja vielä lisää on luvassa 🙂

-M