Matkalla Piemontessa 2019

Teimme juhannuksena 2019 matkan Piemonteen Italiaan. Meidät oli kutsuttu siellä järjestettäviin häihin ja juhlien ohella kiersimme muutamissa alueen viinikaupungeissa sekä Milanossa yhteensä viikon verran. Matka alkoi iltalennolla Malpensan kentälle, josta vuokrasimme auton ja majoituimme yön Gallaraten kaupungissa Milanon liepeillä. Kaupunki oli viehättävä, mutta ehdimme vain illalliselle Osteria Contemporaneaan. IMG_6661Valitsimme pizzat, jotka taisivat olla reissun parhaimmat, sillä muutoin pohjois-Italian pizzatarjonta ei ollut kovin mieleeni. Koko reissun pizzakulttuuri oli valitettavan kaukana siitä tasosta mihin totuimme Napolissa. Joka tapauksessa ravintola oli hyvä ja yllätyimme jopa hanassa olevasta pienpanimo-oluesta, jonka nimi jäi tosin tarkistamatta. Hotellimme La Nuova Rotaia oli viihtyisä ja sijaitsi lähellä rautatieasemaa.

Seuraavana päivänä jätimme auton Gallarateen ja lähdimme junalla Milanoon. Pienen juna-metro-lippu-seikkailun jälkeen pääsimme Duomolle, josta jatkoimme kiertelyä Galleria Vittorio Emanuele II:n kautta kohti lounaspaikkaa. Päädyimme lähelle Castello Sforzesco -linnoitusta lounaskahvila Van Bol & Festeen, josta moni paikallinen jonotti levypizzapaloja, paikallisia makeita herkkuja ja espressoa. Otimme terassilta pöydän ja tilasimme hieman sokkona lounasta. Omalta kohdaltani sain reissun parhaan yksittäisen annoksen, Parmigiana di Melanzane, jota en siis tajunnut melanzaneksi tilatessani sen englanninkieliseltä listalta (annos oli käännetty todella oudosti)! Annos ei näyttänyt kummoiselta, mutta maku oli aivan taivaallinen! Mieheni tilasi päivän lounasannoksen gnocceja, leikkeen ja perunat. Ravintola oli selvästi paikallisten suosiossa ja tarjosi monipuolisesti pikkuevästä, lounasta ja herkkuja sekä gelatoa. Muistiin merkittävä paikka 😊

Illalla ajelimme kohti Siniota Piemontessa, jossa majoituimme juhlapaikalla La Buonora B&B:ssä keskellä viinialueita. Samaisessa majatalossa vietettiin juhannuslauantaina hääjuhlat. Majatalo oli kukkulan laella keskellä viiniviljelmiä ja hasselpähkinäpensaita, maisema oli todella upea! Isäntäpari oli erittäin ystävällinen ja rento, vaikka kauhistelivatkin useita pressopannullisia, joita suomalaiset kuluttivat aamiaisella 😀

Muutaman päivän aikana pääasiassa rentouduimme, tutustuimme lähialueeseen jalan ja autolla. Teimme lounasretken mm. Serralunga d’Albaan, joka näkyi majatalolta saakka, seuraavan kukkulan rinteessä. Vanhan kivisen ja pittoreskin kylän keskellä oli korkea linna Castello di Serralung d’Alba ja laitamilla muutama ravintola ja viinimyymälä. Kiertelimme hetken ja päädyimme päätien varrella olevalle terassille ravintolaan Albergo Ristorante Italia. Valitsin salvia-ravioleja ja mieheni gnocceja tomaattikastikkeessa. Myöhemmin huomasimme, että nämä kaksi annosta olivatkin lähes ainoat lounasannokset alueella, kastikkeet vain vaihtelivat voista kermaan ja tomaattiin. Annokset olivat simppelit ja hyvänmakuiset, mutta ehkä parasta hetkessä oli kylmä rosé.

IMG_1159La Buonoran vieressä oli toinen hotelli Agriturismo Le Arcate, jossa kävimme kerran illallisella. Hotelli järjesti tilauksesta hääseurueelle viinimaistelun, joka niissä maisemissa olikin hieno kokemus. Kielimuuria oli sen verran, ettei viineistä tarinoitu sen enempää, mutta pärjäsimme esitteen ja päättelyn avulla. Viinitalo oli Manzone ja maistoimme rosén, Dolcetton, Nebbiolon, Barberan ja Alban. Oma suosikkini oli Dolcetto, joka hurmasi makeudellaan.

Häät italiassa sujuivat hienosti, pienen myrskyn laannuttua ilta oli täydellinen, lämmin ja kirkas. Erityisesti minulle jäi mieleen seremonia maisematerassilla ja ruokailu ulkona. Italialaiseen tapaan oli pöytiin tarjoilu ja useita ruokalajeja. Illalliseen kuului mm. parsaa, hasselpähkinäravioleja, vasikkaa ja kasviksia. Hääpari oli valinnut alueen upeita viinejä illalliselle, tällä kertaa suosikkini oli valkoviini Langhe Favorita Teo Costa sekä jälkiruokaviini Moscato Dogliotti. Eipä sillä, että mikään alueen viini olisi ollut huonoa 😉

Häähumun jälkeen siirryimme seuraavaan hotelliin Casa Nicoliniin Barbarescoon. Sijainti oli hieman syrjäinen, mutta jälleen ympäröivä maisema korvasi pienet miinukset. Henkilökunta oli ystävällistä ja hotellissa oli kaikki tarvittavat palvelut altaasta ravintolaan ja kuntosaliin. Huikein hetki täällä liittyi jälleen ruokaan ja maisemaan. Varasimme illallisen ja meille oli katettu pöytä parhaimmalta paikalta ravintolan terassilta, josta oli esteetön näkymä viiniviljelmille ja Barbarescon kaupunkiin. Neljän ruokalajin illallisen aikana seurasimme auringonlaskua ja upeissa väreissä leikkiviä kukkuloita. Aloitimme raikkaalla valkoviinillä, muistaakseni Roero Arneis. Alkupalaksi tarjoiltiin tartar ja juusto-selleri-hasselpähkinäsalaatti. Väliruoka oli tuoretta pastaa ja vasikkaa parmesaanilla, jonka myötä viini vaihtui kevyeen punaiseen Langheen. Pääruokana oli pitkään haudutettua lihaa ja paahdettua perunaa, viininä tuhti Nebbiolo. Jälkiruoaksi valitsimme gelatoa ja suklaista pähkinäkakkua. Ilta oli täydellinen!

Juhannuksen myrskyn jälkeen Piemonteen laskeutui erittäin painostava helle. Urheilusuoritusten sijaan ajelimme autolla pitkin kukkuloita ja vierailimme Barbarescon ja Alban kaupungeissa. Barbaresco oli hyvin suloinen, pittoreski kylä, eikä viinin läsnäoloa voinut olla huomaamatta. Viinimyymälöitä oli useita ja keskellä kylää vanhaan kirkkoon rakennettu Enoteca Regionale del Barbaresco eli viinintuottajia ja viinikulttuuria edistävä keskus. Enoteca-vierailun jälkeen jäimme terassille varjoon nauttimaan lounasta ja kylmää valkoviiniä. Tarjoilija suositteli suosikkiaan Roero Arneis’ta, jonka lisäksi valitsimme raikkaat salaatit. Miten hyvältä mozzarella, oliivit ja balsamico voivatkaan maistua!

Alba oli lähialueen suurin kaupunki, jossa on kauppakatu, Duomo ja paljon ravintoloita. Alba on kuuluisa erityisesti tryffeleistään, Nutellasta ja historiastaan, sadan tornin kaupunki on valloitettu monia kertoja ja se julistautui jopa itsenäiseksi toisen maailmansodan aikana (se kesti 23 päivää). Kiertelimme kaupungissa muutamaan kertaan, teimme ostoksia ja nautimme gelatoa. Kaupungin parhaat gelatot sai Gelateria Saccherolta. Viilennyimme myös upeassa Duomossa, joka oli restauroitu hienosti yhdistellen modernia ja historiaa. Albassa oli myös kiva aperitivokulttuuri, kun Piazza Michele Ferrerolla terassilla tilasimme juomat eli meidän tapauksessamme Aperol Spritzit, sai pöytään aperitivolautasen. Se sisälsi yleensä sormisyötävää leipää, juustoa, leikkeleitä ja kasviksia. Melkein kuin pieni lounas juoman hinnalla.

Omasta puolestani reissun yksi kohokohta oli vierailu viinitilalla Barbarescossa. Olin etukäteen etsinyt useita viinitiloja ja päädyimme Pelisseron viinitilaan, jota myös viinikerhossani suositeltiin. Pyysimme hotellia soittamaan meille vierailuajan etukäteen. Tila oli korkealla kukkulalla, josta oli 360 näkymä köynnösviljelmille. Aloitimme vierailun tasting-huoneesta, jossa oppaamme kertoi eri viinialueista, viljelemistään rypäleistä (mm. Nebbiolo, Dolcetto, Barbera), heidän missiostaan ja historiastaan. Jatkoimme ihanan viileälle kellarikierrokselle, jossa kävimme läpi viinin valmistuksen vaiheet. Näimme erilaisia kypsytystynnyreitä ja -sammioita sekä pullovaraston. Oppaan mukaan jopa puolet italiaan myytävistä pulloista on itseasiassa magnumkokoisia! Kierroksen jälkeen palasimme tasting-huoneeseen, jossa pääsimme maistamaan viinejä. Annoimme oppaallemme vapaat kädet ja hän kertoi hienosti ominaisuuksista ja vuosikerroista maistellessamme. Päädyimme ostamaan jälkiruokaviini Moscato d’Astin sekä Langhe Nebbiolo-punaviinin. Kokonaisuudessaan vierailu oli hyvin organisoitu ja isäntäväki oli erittäin ystävällistä. Puitteet olivat upeat ja viini hyvää, mitä muuta voisi toivoa ❤

Piemonten sydän on todellakin henkeäsalpaavat maisemat viiniköynnöksineen. Matkamme oli sopiva sekoitus kavereiden kanssa vietettyä lomaa sekä omaa seikkailuamme. Oli ihana oppia uutta viineistä ja nähdä paikallisissa intohimo viiniä kohtaan. Pala sydäntäni jäi tänne, vaikka lopulta on ihana päästä kotiin. 🙂

-M

Advertisements

Talviloma Alicantessa

Talvilomareissu sijoittui tänä vuonna Espanjan Alicanteen, tiedossa oli pitkä viikonloppu tyttöporukalla syöden, juoden ja rentoutuen. Onni oli matkassa, sillä helmikuun alkuun sattui erittäin lämmin viikonloppu, +20 astetta ja auringonpaistetta! Tässä hieman suosituksia sekä tärppejä ravintoloihin ja kohteisiin.

Ruoka
Alicantessa on edullinen hintataso ja paljon erilaisia ravintoloita. Maassa maan tavalla eli suosittelen siis espanjalaisia ravintoloita, tapaksia, paellaa, mereneläviä ja lihaa. Myös gelatoa, churroja ja ihania leivonnaisia oli monissa pienissä kahviloissa. Alla muutamia ravintoloita missä kävimme.

El Mos Taberna Mediterranea – mielestäni reissun paras sangria! Taberna sijaitsi rantabulevardilla ja olisimme ottaneet myös tapaksia sangrian seuraksi, mutta keittiö oli ehtinyt juuri mennä kiinni. Hyvä paikka pienelle välipalalle päivällä.

D´Tablas Alicante – tapaksia paikalliseen tyyliin. Ravintola oli hyvin pelkistetty, jopa grillimäinen, mutta kodikas ja edullinen. Paikan juju on, että tapaksia tarjoillaan pöytiin puualustoilta, voit valita mieleisesi ja loppulasku tulee kerääntyneiden alustojen mukaan. Yksi tapas maksaa euron. Viiniä ja oluttakin sai muutaman euron hintaan.

Madness Coffee – artesaanikahvia ja aamupalaa. Hotellimme aamupala tarjoiltiin tässä kahvilassa ja kahvia valmistettiin intohimolla. Iltaisin kahvilassa oli myös live-esiintyjiä. Kannattaa poiketa myös hauskan sisustuksen vuoksi.

Chocolateria Valor Alicante – parhaat churrot. Legendaarinen churreria ja suklaakauppa, jossa söimme isot annokset churroja suklaakastikkeella.

Bodeguita 1999 – pihviravintola. Hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ravintola, jossa oli viihtyisä tunnelma. Kannattaa ottaa paikan signatureannos entracote ja tuhtia punaviiniä! Myös kala oli hyvää.

Al Medina – menu del dia, päivän menu. Plaza Santisime Faz -aukiolla oli useita ravintoloita terasseineen, jotka tarjosivat päivän menun 12-13 euron hintaan. Päädyimme Al Medinaan, jossa söimme alkuruoaksi fritattuja kalmareita (iso annos!), pääruoaksi paellaa ja jälkkäriksi crepit, tämä kaikki siis 13 euroa. Aukiolla oli leppoisa tunnelma ja katusoittajia.

Majoitus
Hotellimme Hotel Boutique Alicante sijaitsi vanhan kaupungin ytimessä, josta oli todella helppo liikkua ja kaikki oli lähellä. Viikonloppumatkalaisille suositeltava sijainti, jolloin pääsee nopeasti liikkumaan. Myös lentokenttäbussi toi ihan viereen. Hotellin aula ja atrium olivat kuin vanhasta linnasta, ihanan tunnelmallisesti sisustettu. Kuitenkin vanhan rakennuksen tapaan, sisälle kuului jonkin verran meteliä kadulta sekä putkiston lorinoita. Henkilökunta oli ystävällistä ja aamupala runsas, se tarjoiltiin viereisessä kahvilassa.

Must see
Alicanten kaupunki on mukavan kokoinen ja turvallinen. Kaikki nähtävä oli kävelymatkan päässä. Rantabulevardi Paseo Explanada da se Espanalla oli ihana istua penkeillä ja ihastella satamaa, sekä pysähtyä virvokkeille. Bulevardin toisessa päässä on kaupungin hiekkaranta ja rantabaareja. Helmikuussa oli kuitenkin vielä liian kylmä uimiseen 😊

Kaupungin ostosmahdollisuudet on oikein hyvät, Av. Maisonnave-ostoskadulta löytyy El Corte Inglesin useampi tavaratalo, Sephora ja monia vaateliikkeitä, joita ei Suomessa ole. Hintataso on hieman suomea edullisempi.

Sporttailua, maisemia ja kulttuurinnälkää yhdisti omatoimiretki Castell de Santa Bàrbara -linnaan viereiselle kukkulalle. Vuori näyttää kaupungista katsottuna todella isolta ja korkealta, mutta lopulta kävely ei kestänyt pitkään. Vanhasta kaupungista lähti kaksi kävelyreittiä ylös, jotka yhdistyivät Parque de la Eretan rinteessä. Reitit eivät sisältäneet onneksi paljon portaita, joten se kevensi matkaa vaikka nousua olikin paljon. Ylös pääsee myös hissillä rannan puolelta. Ylhäällä näkymät olivat huikeat! Linnan eri alueista ja aikakausista oli kerrottu kyltein ja pienin museo-osuuksin. Alueella oli myös muutama kahvila ja siistit wc:t.

Tämän täydellisempää helppoa lomaa ei olisi voinut toivoa. Milloin pääsisi uudelleen… 🙂

-M

Ruokamatkailijan Split, osa 3

IMG_2756

Viimeinen osa 🙂

Kroatiassa ja nimenomaan Splitissä on historian myötä voimakas Rooman ja Italian vaikutus. Rooman keisari Diocletianus rakennutti sinne ’eläkepäiviään’ varten itselleen palatsin, josta Splitin vanha kaupunki nykyään muodostuu. Välimerellinen ruokavalio näkyi siis vahvana Splitissä. Täältä löytyy kaksi edellistä Splitin ruokapostausta, osa 1 ja osa 2.

Matkamme loppua kohden ruokakulttuuriähkyä lievennettiin pizzalla ja paikallisella grilliruoalla. Mieheni otti reissun parhaan pizzansa tavernamaisesta ravintolasta, jossa oli iso kiviuuni. Huomasimme, että tämä hyvin tavernamainen ravintola oli jopa mainittu matkaoppaassamme ja sen huvittava nimi Galija muistui hyvin mielessä 😀 Söin itse täällä kesäkurpitsapastan, josta enemmän osassa 2.

Selvitimme jonkin aikaa seuraavaa pizzapaikkaamme, joka kehuttiin oikein hyväksi, edulliseksi ja se sijaitsi lähellä eteläistä kultaista porttia. No, pizzat olivat ok ja saimme koko terassin omaan käyttöömme, ulkoruokailuun eivät muut asiakkaat uskaltautuneet. Söin runsaan sienipizzan ja mieheni testasi frutti di maren. Ruokajuomaksi yllätys yllätys, olutta!

Yhden illan iltapalaksi haimme hotellin viereiseltä grillikulmalta cevapit eli grillatuilla jauhelihapuikoilla, sipulilla ja ajvar-kastikkeella täytetyt pitaleivät. Ajvar on tehty paahdetuista paprikoista. Maku oli hyvä, ulkonäkö ei niinkään…

Yksi ruokalaji vielä maistamatta, se mitä olin koko matkan ajan himoinnut. Risotto! Viimeisenä iltana menimme hotellinomistajamme suosittelemaan hieman modernimpaan kroatialaiseen ravintolaan. Tilasin risotton, jossa oli paikallista Pag-juustoa, pinjansiemeniä, pistaasi- ja hasselpähkinää. Jälleen kerran yksinkertaisista aineksista ihanaa ruokaa! Mieheni tilasi kalapataa, joka tarjoiltiin persoonallisesta keramiikka-astiasta. Pata tarjoiltiin niin kuumana, että perunoitakin joutui puhaltelemaan useita minuutteja ennen kuin ne olivat riittävän viileitä syötäväksi. Liemi oli todella maukasta, kuten myös kala ja kasvikset. Ruoan seuraksi tarjoilija suositteli omaa suosikkiaan, hapokasta ja mineraalista paikallista valkoviiniä.

Reissun yhteenvetona Split tarjosi hyvin monipuolista ruokaa ja kasvisten määrä yllätti positiivisesti. Ruoan hintataso oli lähes sama kuin Suomessa, yllättävästi ravintolat painostivat kovasti maksamaan laskun käteisellä. Juomapuoli oli edullisempaa ja kroatialaiset viinit olivat todella hyviä. Oluttakin sai terassilla parillakymmenellä kunalla (2-3e). Lisäksi leipomoista sai myös pikkurahalla aamupalaleivonnaisia tai välipalaleipiä. Ravintoloita ja terasseja oli pilvin pimein keskustan alueella, joten yleensä selvitimme muutaman vaihtoehdon TripAdvisorista ennen illalliselle lähtöä. Huhtikuussa ruuhkaakaan ei ollut, joten joka paikkaan pääsi ilman pöytävarauksia, kunhan vain osasi päättää minne haluaa syömään 🙂 Ruokainspiraatiota sain simppeleistä pastoista ja risotosta sekä herkullisesta kalasta. Näitä täytyy valmistaa enemmän kotikeittiössä!

-M

ps. teen vielä bonusmatkapostauksen herkuista..!

Ruokamatkailijan Split, osa 1

IMG_2561_1

Talvilomalla suuntasimme Kroatian Splitiin yhdistetylle kaupunki ja rantalomalle. Tosin haaveissa ei todellakaan ollut rannalla makoilu! Huhtikuinen Split oli säätilaltaan monipuolinen, lämpötila kävi jopa yli 20 asteen, mutta Rivalla kävi välillä myös viileä merituuli ja eräänä iltana koettiin ukkosmyrsky. Keväällä turisteja oli sopivasti, kesällä on kuulemma tungokseen asti.

Kroatian ruokakulttuuri on lyhykäisyydessään jakaantunut kahteen osaan. Pohjoisessa on enemmän keskieurooppalaistyylistä, hieman tuhdimpaa ruokaa, kun taas etelässä ja rannikolla meren vaikutuksesta kala- ja äyriäisvoittoisempaa, välimerellistä ruokaa. Viinitilojakin on paljon ja poikkeuksetta kaikki viinit olivat todella hyviä tai hyvin valittuja!

Splitissä ravintoloita oli paljon ja ne olivat usein pienehköjä ja persoonallisia. Konoba-sana ravintolan nimen edessä merkitsi, että ravintola tarjoilee kroatialaista ruokaa. Testasimme muutamaa konoba-ravintolaa, toisessa meren antimia ja toisessa perinteisempää kotiruokaa. Kalaravintolassa meille esiteltiin pöytään päivän kalat ja suositeltiin sopiva kokonaisuus jaettavaksi. Alkuruoaksi oli scampeja, ne tarjoiltiin yrttiöljyssä sitruunan kera. Yllätykseksi liemi ei ollut kovin valkosipulista, mutta kalan seurana tullut valkosipuliöljy paikkasi asian nopeasti. Kalat oli paistettu reilussa öljyssä ja suolattu täydellisesti. Isompi kala oli selvästi mehukkaampaa lajia. Lisukkeena oli paistettuja perunoita ja sesongin kasviksia. Valkoviini oli tietenkin kroatialaista, muistelen että viereiseltä Bracin saarelta.

Toinen konoba-ravintola tarjoili reissun parhaat fritatut kalmarit kotitekoisen remoulade-kastikkeen kanssa. Pääsimme testaamaan kroatialaista punaviiniä, tosin tätä viiniä suositeltiin erittäin innokkaasti joka pöytään. Viini oli todella hyvää, syvää, täyteläistä, mutta sopivan kevyttä. Lisäksi punaviini dekantoitiin karahviin! Pääruoaksi otin gnocceja kermaisessa kastikkeessa, jossa oli ilmakuivattua kinkkua, sieniä ja tryffeliä. Tuhti annos jota en jaksanut loppuun! Mieheni testasi perinteistä pasticadaa, eli pitkään haudutettu naudan filee luumuilla makeutetussa grillikastikkeessa ja gnocceja. Kastike muistutti hieman valmisgrillikastiketta, vaikka olikin kotitekoista. Jälkiruoalle ei ollut vatsassa enää tilaa…

Matkakertomus jatkuu pian!

-M