Herkuttelijan Split

IMG_3233
Frituloiden nautiskelua Rivalla

Bonuspostaus Splitin herkuista!

Jo ennen matkaa tiesimme, että paikallista herkkua ovat fritulot, pienet munkkipallerot. Ensimmäisenä päivänä bongasimme leipomon, josta sai frituloita, joita haimme sitten jälkiruoaksi lounaan jälkeen. Pieni pussi, 9 kpl tuoreita munkkeja maksoi muistaakseni 15 kunaa eli noin kaksi euroa..! Niihin sai valita tomusokeria ja kanelia ja otimme tietenkin kaikilla mausteilla. Fritulot muistuttivat rahkamunkkeja ja maistuivat ihanilta. Kokemuksen viimeisteli nautiskelu Rivalla meren äärellä. En tosin voi suositella koko pussillisen syömistä kerralla 😀

Green marketilta ostimme aamupalaksi mansikoita, jotka eivät ihan vielä olleet ehtineet täydellisen makeiksi. Muitakin ihania hedelmiä olisi ollut tarjolla, mutta jäi tällä kertaa maistamatta. Torilla ihastelu on matkoilla ihanaa, vaikka sieltä ei aina mitään ostamista olisikaan.

IMG_2771

Aamupalahaaveenani oli saada lettuja tai pannukakkuja ja mieheni otti tehtävänannon vastaan. Vanhan kaupungin laidalla sijaitsi TripAdvisorin mukaan Bajamina -kahvila, jonne matkasimme testaamaan crepejä. Kahvilassa oli paljon paikallisia ja rento tunnelma. Pöydässä saimme paksun menu-vihkon, joka sisälsi lähes 50 erilaista crepes-annosta. Pitkän valinnan jälkeen päädyin vedelma- ja suklaatäytteiseen keksimuruilla päällystettyyn crepeen ja mieheni pähkinäsuklaatäytteiseen ferrero rocher -crepeen. Ja voi NAM! Annokset olivat jättimäisiä ja täytettä oli reilusti, molemmat annokset olivat herkullisia! Tämä paikka kannattaa ehdottomasti muistaa seuraavalla kerralla 😊

IMG_3477

Viimeinen kappale on omistettu jäätelölle. Gelatoa sai monesta kadunkulmasta vaivaiseen 10 kunan hintaan (1,40 e). Eniten söimme pistaasijäätelöä, sitä kun ei Suomesta saa kunnollisena kuin ehkä Jädelinosta. Kolmesta jäätelöpaikasta vain yksi pistaasijäätelö oli esanssisen makuinen, oikein hyvä onnistumisprosentti siis! Paras gelatopaikka oli nimeltään Luka Ice Cream & Cakes, käsintehtyä jäätelöä ja päivittäin vaihtuvia erikoismakuja. Päivän erikoisuutena oli suklaa-appelsiini, oma lempparini, joten otin tietenkin sitä. Suklaajäätelön seassa oli oikeita appelsiinipaloja ja keksiä, oikean artesaanijäätelön tuntu ja maku, nam!

-M

Ruokamatkailijan Split, osa 3

IMG_2756

Viimeinen osa 🙂

Kroatiassa ja nimenomaan Splitissä on historian myötä voimakas Rooman ja Italian vaikutus. Rooman keisari Diocletianus rakennutti sinne ’eläkepäiviään’ varten itselleen palatsin, josta Splitin vanha kaupunki nykyään muodostuu. Välimerellinen ruokavalio näkyi siis vahvana Splitissä. Täältä löytyy kaksi edellistä Splitin ruokapostausta, osa 1 ja osa 2.

Matkamme loppua kohden ruokakulttuuriähkyä lievennettiin pizzalla ja paikallisella grilliruoalla. Mieheni otti reissun parhaan pizzansa tavernamaisesta ravintolasta, jossa oli iso kiviuuni. Huomasimme, että tämä hyvin tavernamainen ravintola oli jopa mainittu matkaoppaassamme ja sen huvittava nimi Galija muistui hyvin mielessä 😀 Söin itse täällä kesäkurpitsapastan, josta enemmän osassa 2.

Selvitimme jonkin aikaa seuraavaa pizzapaikkaamme, joka kehuttiin oikein hyväksi, edulliseksi ja se sijaitsi lähellä eteläistä kultaista porttia. No, pizzat olivat ok ja saimme koko terassin omaan käyttöömme, ulkoruokailuun eivät muut asiakkaat uskaltautuneet. Söin runsaan sienipizzan ja mieheni testasi frutti di maren. Ruokajuomaksi yllätys yllätys, olutta!

Yhden illan iltapalaksi haimme hotellin viereiseltä grillikulmalta cevapit eli grillatuilla jauhelihapuikoilla, sipulilla ja ajvar-kastikkeella täytetyt pitaleivät. Ajvar on tehty paahdetuista paprikoista. Maku oli hyvä, ulkonäkö ei niinkään…

Yksi ruokalaji vielä maistamatta, se mitä olin koko matkan ajan himoinnut. Risotto! Viimeisenä iltana menimme hotellinomistajamme suosittelemaan hieman modernimpaan kroatialaiseen ravintolaan. Tilasin risotton, jossa oli paikallista Pag-juustoa, pinjansiemeniä, pistaasi- ja hasselpähkinää. Jälleen kerran yksinkertaisista aineksista ihanaa ruokaa! Mieheni tilasi kalapataa, joka tarjoiltiin persoonallisesta keramiikka-astiasta. Pata tarjoiltiin niin kuumana, että perunoitakin joutui puhaltelemaan useita minuutteja ennen kuin ne olivat riittävän viileitä syötäväksi. Liemi oli todella maukasta, kuten myös kala ja kasvikset. Ruoan seuraksi tarjoilija suositteli omaa suosikkiaan, hapokasta ja mineraalista paikallista valkoviiniä.

Reissun yhteenvetona Split tarjosi hyvin monipuolista ruokaa ja kasvisten määrä yllätti positiivisesti. Ruoan hintataso oli lähes sama kuin Suomessa, yllättävästi ravintolat painostivat kovasti maksamaan laskun käteisellä. Juomapuoli oli edullisempaa ja kroatialaiset viinit olivat todella hyviä. Oluttakin sai terassilla parillakymmenellä kunalla (2-3e). Lisäksi leipomoista sai myös pikkurahalla aamupalaleivonnaisia tai välipalaleipiä. Ravintoloita ja terasseja oli pilvin pimein keskustan alueella, joten yleensä selvitimme muutaman vaihtoehdon TripAdvisorista ennen illalliselle lähtöä. Huhtikuussa ruuhkaakaan ei ollut, joten joka paikkaan pääsi ilman pöytävarauksia, kunhan vain osasi päättää minne haluaa syömään 🙂 Ruokainspiraatiota sain simppeleistä pastoista ja risotosta sekä herkullisesta kalasta. Näitä täytyy valmistaa enemmän kotikeittiössä!

-M

ps. teen vielä bonusmatkapostauksen herkuista..!

Ruokamatkailijan Split, osa 2

 

IMG_3297 (3)

Huomasin että keväällä matkustamisessa oli ruoan kannalta erinomainen etu, uuden sesongin kasvikset! Pastat olivat ihanan raikkaita, sillä niihin oli käytetty satokautta hyväksi. Ensimmäisellä lounaalla Kroatiassa söin pastan, jossa oli oliiviöljykastikkeessa kesäkurpitsaa ohuina paloina, katkarapuja, oliiveja ja yrttejä. Päälle vain parmesaania ja kylmää hapokasta valkoviiniä.. nam! Ai niin ja ruoan nautiskelu terassilla auringon paistaessa, ihanaa 😊

Eräänä aamuna haimme aamupalaa Green marketilta eli vanhan kaupungin viereiseltä torilta. Paikalla oli paljon vihanneskauppiaita, mutta suurimmalla osalla ei ollut paljon myytävää eli tarjolla oli todella pienkasvimaiden päivän sato. Luin jo aiemmin että Kroatiassa käytännössä kaikki on luomua. Silmiin pisti monella pöydällä olevat niput pitkiä ja ohuita kasviksia. Ne paljastuivat villiparsaksi, jonka satokausi näytti olevan parhaimmillaan. Sitä oli ehdottomasti päästävä maistamaan!

Löysimme myöhemmin ravintolan, jossa villiparsapasta ilmakuivatun kinkun kera olikin päivän annoksena. Minulle siis sellainen ja mieheni päätyi crni rizotiin eli mustaan risottoon, joka on myös alueen erikoisuus. Pasta-annokseni oli hyvin kotoisa, mutta yllättävästi villiparsan nuput olivat aika kitkeriä, eivät niinkään herkkupaloja kuten normaalissa parsassa. Musta risotto sisälsi kalaa ja kalmaria ja se aateloitiin vielä lorauksella balsamikoa paikalliseen tapaan.

Jos osa 1 jäi lukematta, se löytyy täältä. Ja vielä lisää on luvassa 🙂

-M

Ruokamatkailijan Split, osa 1

IMG_2561_1

Talvilomalla suuntasimme Kroatian Splitiin yhdistetylle kaupunki ja rantalomalle. Tosin haaveissa ei todellakaan ollut rannalla makoilu! Huhtikuinen Split oli säätilaltaan monipuolinen, lämpötila kävi jopa yli 20 asteen, mutta Rivalla kävi välillä myös viileä merituuli ja eräänä iltana koettiin ukkosmyrsky. Keväällä turisteja oli sopivasti, kesällä on kuulemma tungokseen asti.

Kroatian ruokakulttuuri on lyhykäisyydessään jakaantunut kahteen osaan. Pohjoisessa on enemmän keskieurooppalaistyylistä, hieman tuhdimpaa ruokaa, kun taas etelässä ja rannikolla meren vaikutuksesta kala- ja äyriäisvoittoisempaa, välimerellistä ruokaa. Viinitilojakin on paljon ja poikkeuksetta kaikki viinit olivat todella hyviä tai hyvin valittuja!

Splitissä ravintoloita oli paljon ja ne olivat usein pienehköjä ja persoonallisia. Konoba-sana ravintolan nimen edessä merkitsi, että ravintola tarjoilee kroatialaista ruokaa. Testasimme muutamaa konoba-ravintolaa, toisessa meren antimia ja toisessa perinteisempää kotiruokaa. Kalaravintolassa meille esiteltiin pöytään päivän kalat ja suositeltiin sopiva kokonaisuus jaettavaksi. Alkuruoaksi oli scampeja, ne tarjoiltiin yrttiöljyssä sitruunan kera. Yllätykseksi liemi ei ollut kovin valkosipulista, mutta kalan seurana tullut valkosipuliöljy paikkasi asian nopeasti. Kalat oli paistettu reilussa öljyssä ja suolattu täydellisesti. Isompi kala oli selvästi mehukkaampaa lajia. Lisukkeena oli paistettuja perunoita ja sesongin kasviksia. Valkoviini oli tietenkin kroatialaista, muistelen että viereiseltä Bracin saarelta.

Toinen konoba-ravintola tarjoili reissun parhaat fritatut kalmarit kotitekoisen remoulade-kastikkeen kanssa. Pääsimme testaamaan kroatialaista punaviiniä, tosin tätä viiniä suositeltiin erittäin innokkaasti joka pöytään. Viini oli todella hyvää, syvää, täyteläistä, mutta sopivan kevyttä. Lisäksi punaviini dekantoitiin karahviin! Pääruoaksi otin gnocceja kermaisessa kastikkeessa, jossa oli ilmakuivattua kinkkua, sieniä ja tryffeliä. Tuhti annos jota en jaksanut loppuun! Mieheni testasi perinteistä pasticadaa, eli pitkään haudutettu naudan filee luumuilla makeutetussa grillikastikkeessa ja gnocceja. Kastike muistutti hieman valmisgrillikastiketta, vaikka olikin kotitekoista. Jälkiruoalle ei ollut vatsassa enää tilaa…

Matkakertomus jatkuu pian!

-M