Simppeli lohikeitto

Tämä on hyvin yksinkertainen ja perinteinen lohikeittoresepti. Nopea ja maistuva 😊 Resepti Maku/Meillä Kotona sivulta.

Lohikeitto 4 hlöä

6 perunaa
2 porkkanaa
1 iso sipuli
8 dl vettä
Pippureita
1 laakerinlehti
400 g lohifileetä
2 dl ruokakermaa
1 ½ suolaa
Tuoretta tilliä

Kuori ja paloittele perunat, porkkana ja sipuli. Kiehauta vesi ja lisää kasvikset, pippurit ja laakerinlehti. Keitä lähes kypsiksi, noin 15-20 minuuttia. Poista lohifileestä nahka ja ruodot. Leikkaa kala kuutioiksi.

Lisää keittoon kerma, suola ja lohi. Keitä hiljalleen vielä 5 minuuttia, kunnes kala on juuri kypsää. Lisää tilli lopuksi.

Tarjoile heti ja nauti tuoreen leivän kera.

-M

Advertisements

Paella

IMG_3938

Espanjan perheruokaylpeys eli paella vei kielemme Menorcan-matkalla kolmisen vuotta sitten. Seitsemän päivän lomalla söimme joka toinen päivä paellaa ja nimenomaan seafood paellaa. Vertailun tuloksena kalliimmissa paikoissa oli isoimmat meriravut, katkaravut ja jopa puolikas hummeri paellan joukossa sekä useita rapuveitsiä. Kuitenkin edulliset paikat voittivat maukkaalla riisillä ja erinomaisella soccarratilla eli pohjalla olevalla rapealla riisillä. Paellasta saa erinomaista siis ilman hurjia mereneläviäkin.

Kotiin päästyämme mieheni opiskeli paellan valmistuksen salat ja hankimme varta vasten laakean paellapannun. Parasta paellaa kotioloissa saa tehtyä ulkona grillissä. Suomessa olemme tehneet enimmäkseen chorizo ja kana -versioita, mutta mukaan voi heittää melkein mitä vain kaapista löytyy: perunaa, kasviksia, katkarapuja, sieniä, kalaa ja tietenkin mereneläviä. Lopuksi paellan koristeluun voi käyttää luovuutta ja häikäistä ruokailijat upealla pääruoalla!

Lomalla otin oppia mestarilta ja seurasin valmistusta tarkasti. Alla ohje, jota tottakai voi keittiössä valmistaa myös paistinpannulla liedellä.

Paella
4 hlöä

2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 paprika
3 tomaattia
100 g chorizoa
Oliiviöljyä paistamiseen
2,5 dl risotto- tai paellariisiä (arborio, carnaroli)

Suolaa ja pippuria
1 rkl paprikajauhetta
½ tl Savupaprikaa (tulista)
Hyppysellinen sahramia
½ tl kuivattua Timjamia ja rosmariinia

5 dl kanalientä
½ tl sahramia
2 dl valkoviiniä
Lisää vettä jotta pinta peittyy tasaisesti

200 g vaaleaa kalaa tai lihaa esim. turskaa, haukea, kanaa tai katkarapuja

Koristeluun sitruunaa, yrttejä, paprikaa

Pilko sipuli, valkosipuli, paprika, tomaatit ja chorizo pieniksi kuutioiksi. Leikkaa myös kala/liha/kasvikset sopiviksi suupaloiksi. Ota kattila ja kiehauta kanaliemi ja valkoviini siinä, lisää lopuksi sahramia. Mikäli kokkaus tapahtuu ulkona, kannattaa mausteet sekoittaa yhteen pienessä kulhossa valmiiksi.

Aloita paellan valmistus paistamalla chorizoa pannulla hetken aikaa. Nosta palat sivuun myöhempää käyttöä varten. Lisää oliiviöljyä pannuun ja jatka kuullottamalla sipulia ja valkosipulia miedolla lämmöllä, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää joukkoon paprika ja tomaatti ja paista kunnes paistos on kastikemaista. Tämä on paellan pohja eli sofrito. Mitä pidempään sofritoa paistaa, sitä maukkaampi on lopputulos.

Kun sofrito on valmis, levitä samaan pannuun riisi tasaiseksi kerrokseksi ja kuullota riisiä muutama minuutti sekoitellen. Lisää kanaliemi ja mausteet pannulle, sekoita tasaiseksi. Nesteen on peitettävä riisi, joten lisää vettä/lientä tarvittaessa. Keitä edelleen miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes liemi on imeytynyt. Huom. paellaa ei saa enää sekoittaa, jotta pohjaan saadaan soccarrat eli rapea tummaksi paahtunut riisikerros. Soccarratin muodostumista edistää lämmön nostaminen lopuksi.

IMG_3936

Kun riisi on melkein kypsynyt, päälle asetetaan asetellaan ’täytteet’. Kala ja katkaravut kypsyvät paellan päällä muutamassa minuutissa, mutta liha ja kana kannattaa paistaa kypsäksi etukäteen ja lisätä mukaan tässä vaiheessa. Paellan voi koristella vielä paprikasuikaleilla, sitruunalla ja yrteillä. Näin pannu on upea tarjoilla pöytään.

Vinkki: paellan voi valmistaa tavallisessa paistinpannussa. Vaiheet ovat samat, mutta pitkien hauduttamisten aikana kannattaa käyttää kantta.

-M

Hauen tarina

IMG_3137

Innostuin kalastuksesta muutama vuosi sitten kun pelkkä veneen soutajana toimiminen alkoi tympimään. Kalastusparista innostuneena mieheni osti minulle oman virvelin ja kalastusluvan. Sen jälkeen tutuksi on tullut jigaus ja perinteinen virvelöinti (termeistä en ole ottanut vielä stressiä…) ja saaliiksi ahventa, haukea ja lahnaa.

Kalastuksessa yhdistyy hyvin luonnossa ja vesillä liikkuminen, yhdessäolo, hiljentyminen ja satunnaiset saaliit. Kalat jotka otetaan ylös, päätyvät ruoaksi ja näin on tuoreus taattua ja alkuperä tiedossa.

Nousin kalakuningattareksi edellisellä mökkireissulla, kun jigiin tarttui iso hauki, 2,6 kg (kalavaa’alla punnittuna!). Hauesta tuli itselleni erityinen, eikä vain ennätyskoon vuoksi, mutta siksi että käsittelin koko kalan itse perkauksesta lautaselle. Mieheni tosin neuvoi kärsivällisesti vieressä. Fileoinninkin opettelin alusta loppuun, eikä se todellakaan ollut niin vaikeaa kuin luulin. Toinen filee leikattiin paloiksi, paneroitiin ja paistettiin haukipuikoiksi majoneesin kera. Toinen filee taas paistettiin voissa ja syötiin kasvishöystön kera. Pakkaseenkin laitettiin yhden aterian verran paloja odottamaan.

Tässä ohjeet molempien haukifileiden valmistukseen.

1. Haukifilee
Haukipalat ja majoneesi
2 hlöä

200-300 g haukifileetä
1 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 dl korppujauhoja
Suolaa
Voita, rypsiöljyä
Lime

Majoneesin ohje löytyy täältä. Valmista majoneesi ensin ja laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Varmista että fileessä ei ole ruotoja jäljellä. Leikkaa filee sopiviksi puikoiksi tai paloiksi. Ota kolme lautasta, kaada ensimmäiselle lautaselle vehnäjauhot ja sekoita joukkoon ½ tl suolaa. Riko toiseen kananmuna ja sekoita rakenne rikki haarukalla. Kaada vielä kolmannelle lautaselle korppujauhot. Kuumenna pannulla pala voita ja loraus rypsiöljyä. Ota haukipala, kierittele se ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista kuorrutettu haukipala kullanruskeaksi pannulla ja siirrä talouspaperin päälle (paperi imee ylimääräisen rasvan). Toista käsittely kaikille paloille.

Tarjoile haukipalat sormisyötävinä limen ja majoneesin kera.

2. Haukifilee
Paistettu haukifilee ja sipuli-paprikahöystö
2 hlöä

200-300 g haukifileetä
Suolaa, pippuria
Voita

1 sipuli
Valkosipulinkynsi
1 paprika (½ punaista ja ½ keltaista)
Muita kaapista löytyviä kasviksia
Öljyä
HP kastiketta
Suolaa, pippuria
Juustokuminaa

Leikkaa sipuli noin ½ cm paksuisiksi renkaiksi, suikaloi paprika ja silppua valkosipuli. Paista kasviksia pannulla öljyssä kunnes pehmenevät, tähän voi mennä 10 minuuttiakin. Lisää lopuksi kastike ja mausteet. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

Haukifileen voi suolata etukäteen esim. 30-60 min jääkaapissa. Muista pyyhkiä ylimääräinen suola pois ennen paistoa. Leikkaa haukifilee pienemmiksi paloiksi halutessasi. Painele mahdollinen kosteus kalapaloista talouspaperiin. Kuumenna pannulla voita ja paista fileetä muutama minuutti per puoli. Rouhi pippuria paiston aikana. Tarjoile haukifileet kasvishöystön kera. Annokseen sopii myös majoneesi (jos sitä jäi edellisestä annoksesta) tai kermaviilipohjainen kastike.

Kireitä siimoja! 😊

-M

Ruokamatkailijan Split, osa 3

IMG_2756

Viimeinen osa 🙂

Kroatiassa ja nimenomaan Splitissä on historian myötä voimakas Rooman ja Italian vaikutus. Rooman keisari Diocletianus rakennutti sinne ’eläkepäiviään’ varten itselleen palatsin, josta Splitin vanha kaupunki nykyään muodostuu. Välimerellinen ruokavalio näkyi siis vahvana Splitissä. Täältä löytyy kaksi edellistä Splitin ruokapostausta, osa 1 ja osa 2.

Matkamme loppua kohden ruokakulttuuriähkyä lievennettiin pizzalla ja paikallisella grilliruoalla. Mieheni otti reissun parhaan pizzansa tavernamaisesta ravintolasta, jossa oli iso kiviuuni. Huomasimme, että tämä hyvin tavernamainen ravintola oli jopa mainittu matkaoppaassamme ja sen huvittava nimi Galija muistui hyvin mielessä 😀 Söin itse täällä kesäkurpitsapastan, josta enemmän osassa 2.

Selvitimme jonkin aikaa seuraavaa pizzapaikkaamme, joka kehuttiin oikein hyväksi, edulliseksi ja se sijaitsi lähellä eteläistä kultaista porttia. No, pizzat olivat ok ja saimme koko terassin omaan käyttöömme, ulkoruokailuun eivät muut asiakkaat uskaltautuneet. Söin runsaan sienipizzan ja mieheni testasi frutti di maren. Ruokajuomaksi yllätys yllätys, olutta!

Yhden illan iltapalaksi haimme hotellin viereiseltä grillikulmalta cevapit eli grillatuilla jauhelihapuikoilla, sipulilla ja ajvar-kastikkeella täytetyt pitaleivät. Ajvar on tehty paahdetuista paprikoista. Maku oli hyvä, ulkonäkö ei niinkään…

Yksi ruokalaji vielä maistamatta, se mitä olin koko matkan ajan himoinnut. Risotto! Viimeisenä iltana menimme hotellinomistajamme suosittelemaan hieman modernimpaan kroatialaiseen ravintolaan. Tilasin risotton, jossa oli paikallista Pag-juustoa, pinjansiemeniä, pistaasi- ja hasselpähkinää. Jälleen kerran yksinkertaisista aineksista ihanaa ruokaa! Mieheni tilasi kalapataa, joka tarjoiltiin persoonallisesta keramiikka-astiasta. Pata tarjoiltiin niin kuumana, että perunoitakin joutui puhaltelemaan useita minuutteja ennen kuin ne olivat riittävän viileitä syötäväksi. Liemi oli todella maukasta, kuten myös kala ja kasvikset. Ruoan seuraksi tarjoilija suositteli omaa suosikkiaan, hapokasta ja mineraalista paikallista valkoviiniä.

Reissun yhteenvetona Split tarjosi hyvin monipuolista ruokaa ja kasvisten määrä yllätti positiivisesti. Ruoan hintataso oli lähes sama kuin Suomessa, yllättävästi ravintolat painostivat kovasti maksamaan laskun käteisellä. Juomapuoli oli edullisempaa ja kroatialaiset viinit olivat todella hyviä. Oluttakin sai terassilla parillakymmenellä kunalla (2-3e). Lisäksi leipomoista sai myös pikkurahalla aamupalaleivonnaisia tai välipalaleipiä. Ravintoloita ja terasseja oli pilvin pimein keskustan alueella, joten yleensä selvitimme muutaman vaihtoehdon TripAdvisorista ennen illalliselle lähtöä. Huhtikuussa ruuhkaakaan ei ollut, joten joka paikkaan pääsi ilman pöytävarauksia, kunhan vain osasi päättää minne haluaa syömään 🙂 Ruokainspiraatiota sain simppeleistä pastoista ja risotosta sekä herkullisesta kalasta. Näitä täytyy valmistaa enemmän kotikeittiössä!

-M

ps. teen vielä bonusmatkapostauksen herkuista..!

Ruokamatkailijan Split, osa 1

IMG_2561_1

Talvilomalla suuntasimme Kroatian Splitiin yhdistetylle kaupunki ja rantalomalle. Tosin haaveissa ei todellakaan ollut rannalla makoilu! Huhtikuinen Split oli säätilaltaan monipuolinen, lämpötila kävi jopa yli 20 asteen, mutta Rivalla kävi välillä myös viileä merituuli ja eräänä iltana koettiin ukkosmyrsky. Keväällä turisteja oli sopivasti, kesällä on kuulemma tungokseen asti.

Kroatian ruokakulttuuri on lyhykäisyydessään jakaantunut kahteen osaan. Pohjoisessa on enemmän keskieurooppalaistyylistä, hieman tuhdimpaa ruokaa, kun taas etelässä ja rannikolla meren vaikutuksesta kala- ja äyriäisvoittoisempaa, välimerellistä ruokaa. Viinitilojakin on paljon ja poikkeuksetta kaikki viinit olivat todella hyviä tai hyvin valittuja!

Splitissä ravintoloita oli paljon ja ne olivat usein pienehköjä ja persoonallisia. Konoba-sana ravintolan nimen edessä merkitsi, että ravintola tarjoilee kroatialaista ruokaa. Testasimme muutamaa konoba-ravintolaa, toisessa meren antimia ja toisessa perinteisempää kotiruokaa. Kalaravintolassa meille esiteltiin pöytään päivän kalat ja suositeltiin sopiva kokonaisuus jaettavaksi. Alkuruoaksi oli scampeja, ne tarjoiltiin yrttiöljyssä sitruunan kera. Yllätykseksi liemi ei ollut kovin valkosipulista, mutta kalan seurana tullut valkosipuliöljy paikkasi asian nopeasti. Kalat oli paistettu reilussa öljyssä ja suolattu täydellisesti. Isompi kala oli selvästi mehukkaampaa lajia. Lisukkeena oli paistettuja perunoita ja sesongin kasviksia. Valkoviini oli tietenkin kroatialaista, muistelen että viereiseltä Bracin saarelta.

Toinen konoba-ravintola tarjoili reissun parhaat fritatut kalmarit kotitekoisen remoulade-kastikkeen kanssa. Pääsimme testaamaan kroatialaista punaviiniä, tosin tätä viiniä suositeltiin erittäin innokkaasti joka pöytään. Viini oli todella hyvää, syvää, täyteläistä, mutta sopivan kevyttä. Lisäksi punaviini dekantoitiin karahviin! Pääruoaksi otin gnocceja kermaisessa kastikkeessa, jossa oli ilmakuivattua kinkkua, sieniä ja tryffeliä. Tuhti annos jota en jaksanut loppuun! Mieheni testasi perinteistä pasticadaa, eli pitkään haudutettu naudan filee luumuilla makeutetussa grillikastikkeessa ja gnocceja. Kastike muistutti hieman valmisgrillikastiketta, vaikka olikin kotitekoista. Jälkiruoalle ei ollut vatsassa enää tilaa…

Matkakertomus jatkuu pian!

-M