Matkalla Piemontessa 2019

Teimme juhannuksena 2019 matkan Piemonteen Italiaan. Meidät oli kutsuttu siellä järjestettäviin häihin ja juhlien ohella kiersimme muutamissa alueen viinikaupungeissa sekä Milanossa yhteensä viikon verran. Matka alkoi iltalennolla Malpensan kentälle, josta vuokrasimme auton ja majoituimme yön Gallaraten kaupungissa Milanon liepeillä. Kaupunki oli viehättävä, mutta ehdimme vain illalliselle Osteria Contemporaneaan. IMG_6661Valitsimme pizzat, jotka taisivat olla reissun parhaimmat, sillä muutoin pohjois-Italian pizzatarjonta ei ollut kovin mieleeni. Koko reissun pizzakulttuuri oli valitettavan kaukana siitä tasosta mihin totuimme Napolissa. Joka tapauksessa ravintola oli hyvä ja yllätyimme jopa hanassa olevasta pienpanimo-oluesta, jonka nimi jäi tosin tarkistamatta. Hotellimme La Nuova Rotaia oli viihtyisä ja sijaitsi lähellä rautatieasemaa.

Seuraavana päivänä jätimme auton Gallarateen ja lähdimme junalla Milanoon. Pienen juna-metro-lippu-seikkailun jälkeen pääsimme Duomolle, josta jatkoimme kiertelyä Galleria Vittorio Emanuele II:n kautta kohti lounaspaikkaa. Päädyimme lähelle Castello Sforzesco -linnoitusta lounaskahvila Van Bol & Festeen, josta moni paikallinen jonotti levypizzapaloja, paikallisia makeita herkkuja ja espressoa. Otimme terassilta pöydän ja tilasimme hieman sokkona lounasta. Omalta kohdaltani sain reissun parhaan yksittäisen annoksen, Parmigiana di Melanzane, jota en siis tajunnut melanzaneksi tilatessani sen englanninkieliseltä listalta (annos oli käännetty todella oudosti)! Annos ei näyttänyt kummoiselta, mutta maku oli aivan taivaallinen! Mieheni tilasi päivän lounasannoksen gnocceja, leikkeen ja perunat. Ravintola oli selvästi paikallisten suosiossa ja tarjosi monipuolisesti pikkuevästä, lounasta ja herkkuja sekä gelatoa. Muistiin merkittävä paikka 😊

Illalla ajelimme kohti Siniota Piemontessa, jossa majoituimme juhlapaikalla La Buonora B&B:ssä keskellä viinialueita. Samaisessa majatalossa vietettiin juhannuslauantaina hääjuhlat. Majatalo oli kukkulan laella keskellä viiniviljelmiä ja hasselpähkinäpensaita, maisema oli todella upea! Isäntäpari oli erittäin ystävällinen ja rento, vaikka kauhistelivatkin useita pressopannullisia, joita suomalaiset kuluttivat aamiaisella 😀

Muutaman päivän aikana pääasiassa rentouduimme, tutustuimme lähialueeseen jalan ja autolla. Teimme lounasretken mm. Serralunga d’Albaan, joka näkyi majatalolta saakka, seuraavan kukkulan rinteessä. Vanhan kivisen ja pittoreskin kylän keskellä oli korkea linna Castello di Serralung d’Alba ja laitamilla muutama ravintola ja viinimyymälä. Kiertelimme hetken ja päädyimme päätien varrella olevalle terassille ravintolaan Albergo Ristorante Italia. Valitsin salvia-ravioleja ja mieheni gnocceja tomaattikastikkeessa. Myöhemmin huomasimme, että nämä kaksi annosta olivatkin lähes ainoat lounasannokset alueella, kastikkeet vain vaihtelivat voista kermaan ja tomaattiin. Annokset olivat simppelit ja hyvänmakuiset, mutta ehkä parasta hetkessä oli kylmä rosé.

IMG_1159La Buonoran vieressä oli toinen hotelli Agriturismo Le Arcate, jossa kävimme kerran illallisella. Hotelli järjesti tilauksesta hääseurueelle viinimaistelun, joka niissä maisemissa olikin hieno kokemus. Kielimuuria oli sen verran, ettei viineistä tarinoitu sen enempää, mutta pärjäsimme esitteen ja päättelyn avulla. Viinitalo oli Manzone ja maistoimme rosén, Dolcetton, Nebbiolon, Barberan ja Alban. Oma suosikkini oli Dolcetto, joka hurmasi makeudellaan.

Häät italiassa sujuivat hienosti, pienen myrskyn laannuttua ilta oli täydellinen, lämmin ja kirkas. Erityisesti minulle jäi mieleen seremonia maisematerassilla ja ruokailu ulkona. Italialaiseen tapaan oli pöytiin tarjoilu ja useita ruokalajeja. Illalliseen kuului mm. parsaa, hasselpähkinäravioleja, vasikkaa ja kasviksia. Hääpari oli valinnut alueen upeita viinejä illalliselle, tällä kertaa suosikkini oli valkoviini Langhe Favorita Teo Costa sekä jälkiruokaviini Moscato Dogliotti. Eipä sillä, että mikään alueen viini olisi ollut huonoa 😉

Häähumun jälkeen siirryimme seuraavaan hotelliin Casa Nicoliniin Barbarescoon. Sijainti oli hieman syrjäinen, mutta jälleen ympäröivä maisema korvasi pienet miinukset. Henkilökunta oli ystävällistä ja hotellissa oli kaikki tarvittavat palvelut altaasta ravintolaan ja kuntosaliin. Huikein hetki täällä liittyi jälleen ruokaan ja maisemaan. Varasimme illallisen ja meille oli katettu pöytä parhaimmalta paikalta ravintolan terassilta, josta oli esteetön näkymä viiniviljelmille ja Barbarescon kaupunkiin. Neljän ruokalajin illallisen aikana seurasimme auringonlaskua ja upeissa väreissä leikkiviä kukkuloita. Aloitimme raikkaalla valkoviinillä, muistaakseni Roero Arneis. Alkupalaksi tarjoiltiin tartar ja juusto-selleri-hasselpähkinäsalaatti. Väliruoka oli tuoretta pastaa ja vasikkaa parmesaanilla, jonka myötä viini vaihtui kevyeen punaiseen Langheen. Pääruokana oli pitkään haudutettua lihaa ja paahdettua perunaa, viininä tuhti Nebbiolo. Jälkiruoaksi valitsimme gelatoa ja suklaista pähkinäkakkua. Ilta oli täydellinen!

Juhannuksen myrskyn jälkeen Piemonteen laskeutui erittäin painostava helle. Urheilusuoritusten sijaan ajelimme autolla pitkin kukkuloita ja vierailimme Barbarescon ja Alban kaupungeissa. Barbaresco oli hyvin suloinen, pittoreski kylä, eikä viinin läsnäoloa voinut olla huomaamatta. Viinimyymälöitä oli useita ja keskellä kylää vanhaan kirkkoon rakennettu Enoteca Regionale del Barbaresco eli viinintuottajia ja viinikulttuuria edistävä keskus. Enoteca-vierailun jälkeen jäimme terassille varjoon nauttimaan lounasta ja kylmää valkoviiniä. Tarjoilija suositteli suosikkiaan Roero Arneis’ta, jonka lisäksi valitsimme raikkaat salaatit. Miten hyvältä mozzarella, oliivit ja balsamico voivatkaan maistua!

Alba oli lähialueen suurin kaupunki, jossa on kauppakatu, Duomo ja paljon ravintoloita. Alba on kuuluisa erityisesti tryffeleistään, Nutellasta ja historiastaan, sadan tornin kaupunki on valloitettu monia kertoja ja se julistautui jopa itsenäiseksi toisen maailmansodan aikana (se kesti 23 päivää). Kiertelimme kaupungissa muutamaan kertaan, teimme ostoksia ja nautimme gelatoa. Kaupungin parhaat gelatot sai Gelateria Saccherolta. Viilennyimme myös upeassa Duomossa, joka oli restauroitu hienosti yhdistellen modernia ja historiaa. Albassa oli myös kiva aperitivokulttuuri, kun Piazza Michele Ferrerolla terassilla tilasimme juomat eli meidän tapauksessamme Aperol Spritzit, sai pöytään aperitivolautasen. Se sisälsi yleensä sormisyötävää leipää, juustoa, leikkeleitä ja kasviksia. Melkein kuin pieni lounas juoman hinnalla.

Omasta puolestani reissun yksi kohokohta oli vierailu viinitilalla Barbarescossa. Olin etukäteen etsinyt useita viinitiloja ja päädyimme Pelisseron viinitilaan, jota myös viinikerhossani suositeltiin. Pyysimme hotellia soittamaan meille vierailuajan etukäteen. Tila oli korkealla kukkulalla, josta oli 360 näkymä köynnösviljelmille. Aloitimme vierailun tasting-huoneesta, jossa oppaamme kertoi eri viinialueista, viljelemistään rypäleistä (mm. Nebbiolo, Dolcetto, Barbera), heidän missiostaan ja historiastaan. Jatkoimme ihanan viileälle kellarikierrokselle, jossa kävimme läpi viinin valmistuksen vaiheet. Näimme erilaisia kypsytystynnyreitä ja -sammioita sekä pullovaraston. Oppaan mukaan jopa puolet italiaan myytävistä pulloista on itseasiassa magnumkokoisia! Kierroksen jälkeen palasimme tasting-huoneeseen, jossa pääsimme maistamaan viinejä. Annoimme oppaallemme vapaat kädet ja hän kertoi hienosti ominaisuuksista ja vuosikerroista maistellessamme. Päädyimme ostamaan jälkiruokaviini Moscato d’Astin sekä Langhe Nebbiolo-punaviinin. Kokonaisuudessaan vierailu oli hyvin organisoitu ja isäntäväki oli erittäin ystävällistä. Puitteet olivat upeat ja viini hyvää, mitä muuta voisi toivoa ❤

Piemonten sydän on todellakin henkeäsalpaavat maisemat viiniköynnöksineen. Matkamme oli sopiva sekoitus kavereiden kanssa vietettyä lomaa sekä omaa seikkailuamme. Oli ihana oppia uutta viineistä ja nähdä paikallisissa intohimo viiniä kohtaan. Pala sydäntäni jäi tänne, vaikka lopulta on ihana päästä kotiin. 🙂

-M

Advertisements

Melanzane alla Parmigiana

Melanzane on mielestäni kasvisruokien ykkönen, alun perin Italiasta kotoisin oleva laatikkoruoka. Ruoassa yhdistyvät suosikkini munakoiso, täyteläinen tomaattikastike ja herkullinen juusto. Voisin jauhaa ikuisuuksia munakoison hyvistä puolista, sillä se on koostumukseltaan hyvin lihan kaltainen ja saa upeita makuvivahteita oliiviöljykylvyssä tai uunissa paahdettaessa. Se ei kuitenkaan ole aina edullisimmasta päästä oleva kasvis, joten suosittelen valmistamaan jättisatsin melanzanea kun tarjous sattuu kohdalle 😊 Tässä viimeinkin tämän herkun resepti, joka vaatii jonkin verran valmistelua, mutta on todellakin sen arvoista. Alkuperäinen resepti Maku/Meillä kotona.

Melanzane alla Parmigiana
4 hlöä

2-3 kpl munakoisoa (500-700 g)
1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
Oliiviöljyä
400 g tomaattimurskaa tai säilyketomaattia
Suolaa, mustapippuria, oreganoa, basilikaa
1 tl balsamikoa
1 dl parmesaania
250 g (2 pussia) mozzarellaa
Tuoretta basilikaa

Leikkaa munakoisot 1 cm viipaleiksi ja ripottele päälle suolaa. Itketä viipaleita hetki ja pyyhi kertynyt neste pois ennen paahtamista. Munakoisoviipaleet voi paahtaa kahdella tapaa, joko pannussa reilussa oliiviöljyssä molemmin puolin, kunnes ovat ottaneet hieman väriä. Toinen tapa on latoa viipaleet uunipellille, lorauttaa reilusti oliiviöljyä päälle ja paahtaa uunissa 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Valmista tomaattikastike. Pilko sipuli ja valkosipuli pieniksi kuutioiksi ja paista kattilassa öljyssä. Kaada joukkoon tomaattitölkki sekä mausteet ja balsamiko. Anna kastikkeen poreilla 10-15 minuuttia välillä sekoitellen.

Viipaloi mozzarella ja raasta parmesaani. Lado uunivuokaan tomaattikastiketta, munakoisoviipaleita, juustoja ja basilikaa kerroksittain. Jätä päällimmäiseksi tomaattikastike- ja juustokerros. Paista vuokaa 200 asteessa 30-40 minuuttia. Anna tekeytyä hetki ennen tarjoilua ja koristele vielä basilikanlehdillä.

Toivottavasti jäit koukkuun 😉

-M

Risotto alla Milanese

Ihanan aurinkoinen Risotto alla Milanese saa keltaisen värinsä sahramista. Maku on hienostunut, joten se sopii täydellisesti alkuruoaksi tai lisukkeeksi, vaikka lihan tai kalan kanssa. Italialaisen keittiön klassikkoresepti on Anton&Antonin sivuilta.

Risotto alla Milanese 4 hlöä
1 sipuli
Öljyä paistamiseen
3 dl risottoriisiä
4 dl kuivaa valkoviiniä
2 hyppysellistä sahramia
7 dl kasvislientä
75 g parmesaania
50 g voita
1-2 rkl sitruunamehua
Suolaa, pippuria

Tee valmistelut: pilko sipuli pieneksi, raasta parmesani ja kuumenna kasvisliemi erillisessä kattilassa. Kuullota sipulia reilussa öljyssä pannulla läpikuultavaksi. Lisää joukkoon riisi ja laske hieman lämpöä, kuullota noin 5 minuuttia. Lisää joukkoon valkoviini ja sahrami. Hämmennä riisiä jatkuvasti. Kun valkoviini on imeytynyt, lisää muutama kauhallinen kerrallaan kasvislientä. Hämmennä edelleen ja toista liemen lisäämistä, kunnes riisi on al dente (riisin ohjeen mukainen aika n. 18 minuuttia).

Nosta pannu liedeltä ja lisää parmesaaniraaste sekä voi kuutioina. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Lisää sitruunamehua jos risotto tarvitsee hapokkuutta.

Tarjoile aateloituna parmesaaniraasteella ja haluamasi ruoan lisukkeena. Kuvassa risoton päällä on pulled porkia.

Juomaksi suositellaan yleensä samaa viiniä kuin ruokaankin, mutta omassa keittiössä pidämme edullisia ns. ruoanlaittoviinejä, jotka eivät loista maullaan lasissa. Nautimme tämän risoton seurana saksalaista X-Berg Riesling 2017, jonka hapokkuus toimi hyvin. Seuraksi käy hyvin myös alkon pirteä ja hedelmäinen -kategorian chardonnay ja pinot grigio. Lisää Alkon viinisuosituksia löytyy täältä Risotto/Alko.

-M

Viinimessut, parmesaania ja Pasta Carbonaraa

IMG_4998

Viikonloppuna vierailimme Viini ja Ruoka -messuilla Helsingin Messukeskuksessa. Edellisestä käynnistä oli vierähtänyt muutama vuosi ja odotin aika innokkaasti tapahtuman viini- ja ruokatarjontaa. Huikea parannus oli se, että koko messualue oli anniskelualuetta! Eli pystyit valitsemaan haluamasi viinin ja kulkemaan vapaasti valitsemallesi ruokakojulle. Kuulostaa ihan perusjutulta, mutta sääntösuomessa tämäkään ei ole ihan helppo järjestää… Pisteet siis tästä saavutuksesta!

Viinitapahtumat ovat mielestäni kivoja käydä, sillä silloin pääsee nimenomaan maistelemaan eri viinejä. Usein kalliimmatkin viinit ovat edullisia maistaa pienempinä annoksina ja jos jokin rypälelajike kiinnostaa, se on helppo testata. Näillä messuilla halusin testata Glorian Ruoka ja Viinilehden ’Vuoden 2018 parhaat viinit’ voittajasampanjan alle 30 e sarjassa: La Chouette de Champillon Brut. Hyvin kepeä ja pirteä samppanja, joka varmasti päätyy ostoskoriin vuoden lopulla. Lasillisen kaveriksi tilasin Murun tryffelirisoton, joka omaan makuun olisi kaivannut hieman parmesaania ja pippuria. Mutta tryffeliliemi oli kyllä oikein hyvää.

Päädyin sattumalta testaamaan myös usean luomuviinin, joista yhdeksi suosikiksi muodostui Symington Altano Organic 2016, Portugalista Dourosta. Tämä olikin valittu Viinilehden vuoden 2018 luomupunaviiniksi. Viinikuvauksessa pariksi suositellaan lihaa, riistaa ja juustoja, mutta maistui messuilla myös roomalaisen pizzapalan kanssa.

Messujen yhtenä tavoitteena oli kuitenkin ostaa parmesaania. Riittävästi. Päädyimme 24 kk kypsytettyyn, sillä enimmäkseen käytämme sen ruoanlaittoon. Saimme vieläpä erittäin hyvän tasahinnan reilun kilon ostoksellemme sen hetkisen maksupäätekatkoksen vuoksi… Messukäynti oli siis oikein onnistunut 😊

Parmesaani pääsi heti pastan kaveriksi, sillä tässä ensimmäistä kertaa kunnolla valmistettu pasta carbonara -resepti, olkaa hyvä! Alkuperäinen resepti on MTV3 -artikkelin mukaan Gweneth Paltrown kirjasta: It’s All Easy. Halusin pastaan vähän potkua, joten pekonin tilalta käytin pepperonia ja muokkasin ainekset kahdelle henkilölle.

Pasta carbonara
2 hlöä
90 g pekonia, pancettaa, meetwurstia tai pepperonia
1 kananmuna
75 g parmesaania raastettuna
Pippuria
Pastaa

Paista pekoni pannulla rapeaksi. Sekoita kananmuna, parmesaani ja pippuri isossa kulhossa. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Ota pastan keitinvettä reilusti talteen n. 2,5 dl.

Valuta pasta ja lisää juuston ja kananmunan joukkoon kulhoon. Lisää myös pekoni ja sekoita hyvin. Lisää keitinvettä 1 ruokalusikka kerrallaan pastan joukkoon ja sekoita. Kuuma keitinvesi suurustaa kananmunan kermaiseksi kastikkeeksi. Huom. Käytä vain noin 0,5 dl keitinvettä.

Lisää suolaa, pippuria ja parmesaania annosten päälle mielesi mukaan.

Seuraavaksi parmesaania päätyy sitruunarisottoon!

-M

Elämää Italiassa

IMG_5277

Yhden kertomuksen Italian matkastamme haluan vielä omistaa upealle villallemme. Kuten sanottua, kuvat eikä kartat riittäneet mitenkään kuvaamaan millainen tai millaisessa paikassa talo oli. Olimme siis erittäin positiivisesti yllättyneitä, kuinka sympaattinen majapaikkamme oli. Talo on rakennettu rinteeseen, jonka ylätasanteella sijaitsi uima-allas ja auringonottoalue. Talon yläkerroksessa olivat keittiö, olohuone ja useampi ruokailutila. Kerrosta kiersi terassi, jonka keittiönpuoleisessa päässä sijaitsi mieletön katettu grillaus- ja ruokailualue. Sinne katoimme kaikki aamiaiset ja valmistimme illalliset. Alakerrasta löytyi kolme makuuhuonetta, joista kahdesta oli käynti patiolle. Kaiken kruunasi maisema Napolin lahdelle, joka oli nähtävillä joka ikkunasta, terassilta, keittiöstä, uima-altaalta, grillialueelta, parkkipaikalta… näkymään ei voisi kyllästyä. Lisää kuvia ja tietoja villasta löytyy Tripadvisorista, voimme suositella lämpimästi 😊

Villa ja Italia inspiroivat meitä grillaamaan ja kokkailemaan useana iltana. Lämpimänä iltana ruoanlaitto ulkona oli aivan ihanaa! Parhaiten mieleen jäivät antipasti-ilta, mieheni valmistama tomaatti-kapris-pasta ja oma sitruunarisottoni. Tässä reseptit, niin hyvin kuin muistan!

Antipastipöytä 6 hlöä
Marinoituja oliiveja ja artisokkaa
Grillattua halloumia
Italialaisia leikkeleitä
Aurinkokuivattua tomaattia
Bufala mozzarellaa
Patonkia ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria
Juustoja
Rypäleitä, vesimelonia
Grillattuja merirapuja, valkosipulia

Antipastipöytä on helppo vain kattaa esille. Vain halloumi ja meriravut grillattiin kypsiksi. Pöydästä jokainen kokoaa haluamansa lautasen ja santsaa mielensä mukaan.

Sitruunarisotto 6 hlöä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
Oliiviöljyä
5 dl risottoriisiä (carnaroli)
½ pulloa valkoviiniä
8 dl kasvislientä (vettä ja kasvisliemikuutio)
1 sitruunan kuori
½ dl sitruunanmehua
50 g voita
200 g pecorinojuustoa
Suolaa ja pippuria

Silppua sipulit ja valkosipuli pieneksi ja kuullota pannulla oliiviöljyssä. Laske pannun lämpö keskintasolle ja lisää riisit sipulin joukkoon. Kuullota riisiä 5-7 minuuttia sekoitellen, kunnes jyvät ovat läpikuultavia. Pannuun voi lisätä hieman öljyä jos seos tarttuu pohjaan. Kuumenna kasvisliemi omassa kattilassa.

Lisää valkoviini riisiseoksen joukkoon ja sekoittele kunnes neste on imeytynyt. Lisää kasvislientä 1-2 kauhallista kerrallaan, anna nesteen imeytyä riisiin ennen seuraavaa kauhallista. Huom! Risottoa tulee sekoitella koko ajan, jotta siihen muodostuu puuromainen koostumus. Kaikki kasvisliemi tulisi olla lisättynä noin 15-20 minuutissa, keittoajan lopulla kannattaa maistaa riisin purutuntuma.

Siirrä pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon sitruunankuori, puolikkaan sitruunan mehu, kuutioitu voi sekä 2/3 raastetusta pecorinojuustosta ja mausteet. Tarjoile pannusta ja annosten päälle ripoteltuna loppu pecorinojuusto.

Italiassa annosten sivuun leikkasimme tuoretta tomaattia ja patonkia, joka aateloitiin oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

Tomaatti-kapris-pasta 6 hlöä
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 tlk kuorittua tomaatteja
2-4 tomaattia
1 prk (n. 100 g) sardiinifileitä
1 prk (n. 60 g) kapriksia
1 rkl sokeria
1 rkl punaviinietikkaa
Suolaa ja pippuria
Paprikajauhetta
Rosmariinia
500 g pastaa
150 g parmesaania

Silppua sipulit ja valkosipuli pieneksi ja kuullota pannulla oliiviöljyssä. Kun sipulit ovat karamellisoituneet, lisää tölkki- ja tuoretomaatit pannuun. Keitä hetki ja kaada sardiinifileet ja kaprikset liemineen mukaan, lisää myös sokeri ja punaviinietikka. Keitä kastiketta noin 30 min, mitä pidempään sen parempi! Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Mausta viimeiseksi kastike mielesi mukaan ja muita maistaa! Lisää kastikkeeseen lopuksi 2/3 parmesaanista raasteena. Annostele lautaselle pastaa ja tomaattikastiketta ja ripottele päälle parmesaania.

Huom! Sardiinifileet sulavat kastikkeeseen ja tuovat ihanan umamin maun. Suosittelen testaamaan 🙂

Italiassa teimme lisukkeeksi vielä patonkipalat, joille ripoteltiin oliiviöljyä ja kruunattiin ilmakuivatulla kinkulla.

Ja jälkiruoaksi tietysti jääkylmä paikallinen Limoncello…

limon IMG_5622

-M

Napoli – Le Figlie di Iorio

NSVN5199

Italian matkalla vietimme yhden päivän Napolissa, kiersimme muutamat sataman lähinähtävyydet, mutta pääpointti oli saada vielä aitoa napolilaista pizzaa. Meillä on kotona Pizze-kirja, jota lueskelin ennen matkaa ja poimin ylös muutamat arvostetut ja palkintoja voittaneet pizzeriat. Samoin muutamissa säästämissäni Maku-lehdissä oli mainittu Napolin maineikkaita pizzerioita. Näistä erityisesti jäi mieleen naispizzantekijä, pizzaiola, Teresa Iorio pizzeriallaan Le Figlie di Iorio. Pizzeria sijaitsi kartan mukaan sataman lähellä, joten päätimme kokeilla, josko ravintolaan pääsisi syömään. Olimme liikkeellä siestan loppupuolella ja yhdestä ravintolasta meidät oli jo käännytetty, joten jännitin hieman miten käy. Muistelin että pizzaiola Iorio oli voittanut jonkun Napolin pizzakilpailuista muutamia vuosia sitten ja epäilin myös, että olisimme tarvinneet pöytävarauksen.

Kuljimme muutaman hieman roskaisen kujan poikki edes ja takaisin (Googlen kartat heittävät jonkin verran ravintoloiden sijainteja…), kunnes päädyimme ravintolan eteen. Suoraan sanoen pizzeria ei todellakaan näyttänyt ’hienolta’ paikalta, mutta jotain sympaattista oli kadulle ja parkkipaikoille asetetuissa pöytäryhmissä ja mainosjulisteissa. Henkilökunta oli juuri ulkona yhdessä leikkelemässä sieniä pizzatäytteiksi ja toivottivat meidät saman tien tervetulleiksi. Olin tunnistavinani itse pizzantekijärouvan, joka pinkaisi toivotusten jälkeen keittiön puolelle.

Jäimme ulos pöytään selailemaan ruokalistaa. Itselleni oli heti selvää tilata margarita-pizza ja samaan lopputulokseen päätyi lopulta suurin osa seurueesta. Tarjoilijakin hymyili tyytyväisenä tilauksellemme 😊 Juomaksi tilasimme punaviiniä, talon viini oli paikallista Iovino don Peppinoa Campanian alueelta, (muistaakseni rypäle oli sangiovese) sekä Peroni-olutta.

Annoksia odotellessa ehdimme tarkastella hieman tarkemmin ravintolaa. Seinällä ja katukyltissä oli kuvat Iorion voitoista pizzantekijänä, 2015 miglior pizza (paras pizza) ja 2017 miglior pizza fritta (paras frittipizza). Löysin myöhemmin Independentin verkkoartikkelin, josta luin paremmin Iorion taustasta ja ylipäätään naispizzantekijöistä. Teresa Iorio oli ensimmäinen nainen, joka voitti Trofeo Caputo Pizza Championship -kilpailun ja arvonimen Worldwide Champion Pizzaiuola. Hän on jatkanut isänsä jalanjäljissä pizzantekijänä, mutta ottanut oppiaan äidiltään, joka valmisti pizza frittaa. Pizza frittat ovat perinteisesti olleet naisten valmistamia ja Iorio on luonut itselleen brändin ’Femmena e fritta’ (Female and fried). Tavoitteena on luoda työpaikkoja naisille pizzantekijöinä. Pizzantekijämme oli siis aika huikea tyyppi! Hänen persoonallista tyyliään kuvasi hauskasti sekin, että taulussakin oleva palkintopysti oli sijoitettu rennosti kadulla olevan vitriinin päälle.

IMG_4756

Pizzat saapuivat viimein pöytään ja sain juuri napsittua kuvat ennen hyökkäystä ensimmäisen suupalan kimppuun! Sopivasti mozzarellaa, maukasta basilikaa ja tomaattikastiketta, joka ei ollut liian makea mutta täyteläistä. Pohjassa oli pitkän nostatuksen tuomaa makua ja sopivan sitkeä koostumus. Täydellinen margarita-suoritus, nam!

NSVN5199

 

Koko porukkamme oli fiiliksissä pizzahetkestä ja aloimme ottamaan selfietä, kun pizzantekijämme ilmestyi viereen mukaan kuvaan! Hän huudahti Viva la Pizza ja toistimme perässä! Kehuimme pizzaa ja juttelimme muutaman sanan hänen kanssaan. Mieletön tyyppi, joka todella otti asiakkaansa huomioon 😊

Napoli kaupunkina ei muutoin houkutellut uuteen vierailuun, mutta tämän pizzerian ja Napolilaisen pizzan vuoksi olisi ihana palata joskus.

-M

Italia – Napoli, Sorrento, Amalfi Coast

IMG_5631

Lähes kolme vuosikymmentä piti odottaa, ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa Italiaan. Tämä erityinen matka suunniteltiin kuuden kaverin kesken ja kohteeksi valittiin Sorrento, Napolin lahden rannalla oleva pittoreski kaupunki. Vuokrasimme ihanan villan, joka sijaitsi Sorrenton yllä rinteessä mutkaisten ja kapeiden teiden päässä. Mieletön näkymä ja villan varustelu paikkasivat hieman haastavaa sijaintia ja olimme erittäin tyytyväisiä valintaan 😊 Tripadvisorista löytyy tarkempi kuvaus villasta, jota suosittelen myös sen ystävällisten isäntien vuoksi!

Ruoan rakastajalle Campanian alue ja Napolin lahti ovat mieletön elämys! Matkalla sai hyvällä omalla tunnolla syödä kulttuuriruokaa: pizzaa ja pastaa. Napolin pizzat ovatkin vertaansa vailla, pohja ja reunat ovat maistuvia pitkästä nostatuksesta johtuen eikä pizzan vain muutamassa täytteessä säästellä. Ensimmäisen pizzan nautimme Napolissa Piazza Giuseppe Garibaldin sivukujalla sijaitsevassa Pizzeria Agorà Lifessa, jolla oli ulko-ovessa maininta Napolin pizzajärjestön jäsenyydestä. Saavuimme siestan aikaan, mutta

IMG_4425meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Valitsin Bufalinan eli mozzarellaa, campanian tomaatteja ja basilikaa. Kuten myöhemminkin totesimme, tällä alueella ei pihistellä mozzarellan kanssa ja sen huomasi tässäkin pizzassa! Omaan makuuni lähes sentin paksuinen mozzarellakerros alkoi puolessa välissä tökkiä vaikka muutoin pizza oli todella hyvää. Muukin seurue oli vaikuttunut omista pizzoistaan ja hinnat pyörivät 6-14 euron kieppeillä. Napolin toisesta pizzakokemuksesta löytyy oma postaus täältä, kyseessä oli vierailu Teresa Iorion Le Figlie di Iorio -pizzeriaan.

Sorrento

Sorrenton kaupunkiin teimme muutamankin vierailun. Vaikutuin autenttisesta tunnelmasta, vaikka turisteja oli paljon, vain harva ravintola ja tuliaispuoti olivat ns. turistirysiä. Ihanat kiviset kujat, sitruunapuutarhat ja korkeuserot tekivät unohtumattoman vaikutuksen. Ehkä ensi kerralla voisi kokeilla hotellia kaupungista ja testata uimista sataman vieressä smaragdin kirkkaassa meressä. Laiturilla auringonotto näytti niin houkuttelevalta! Kuitenkin tällä reissulla kuljimme kauppakadulla, nautimme tunnelmasta ja söimme gelatoa ja pastaa.

Lounasta nautimme torikujalla Via S. Cesareolla terassiravintola Sedil Dominovassa. Seurue tilasi chili- ja tomaattipastaa (omani oli Spagetti ai Pomodorina), gnocceja tomaattikastikkeessa ja ricottaravioleja. Ruoka ja juoma olivat hyvää ja edullista, ihan kelpo keskeinen lounaspaikka. Gelatoa ostimme parikin kertaa Piazza Tassolla olevasta gelateriasta, kipot 2-5e joihin sai valita useampaa makua. Pistaasigelato oli joka paikassa hyvää 😉

Viimeisen illan illallsen nautimme myös Sorrentossa Piazza Sant’ Antoniolla Ristorante Pizzeria L’Abatesta, joka olikin erittäin suosittu paikka. Saavuimme onneksi ajoissa seitsemän aikaan ja saimme ison pöydän terassilta. Tästä eteenpäin ravintolaan olikin koko ajan jonoa. L’Abaten menu oli monipuolinen ja viinilista oli pitkä. Hinnat olivat keskitasoa. Pöytiin tuotiin alkupalaksi pizzataikinasta paistettuja paloja, joiden päällä oli tomaattia ja basilikaa. Jos olisi ollut suuri nälkä olisin tilannut vielä lisäksi melonia ja parmankinkkua, mutta päädyin nyt vain pääruokaan. Tilasin Pasta Melanzanen, sillä himoitsemaani Melanzane alla Parmigianoa ei ollut listalla. Tuorepastan joukossa oli tomaattikastiketta, tomaatteja, kermaisen makuista munakoisoa, basilikaa, mozzarellaa ja parmesaania…yksinkertaista ja ihanaa! Muu seurue tilasi pastaa ja risottoa merenelävistä ja kehuja satoi paljon. Ruokajuomaksi tilasimme talon valkoviiniä, joka oli oikein raikasta ja kylmää. Jälkiruokalista oli hieman omituinen, joten lähdimme gelatolle Piazza Tassolle.

Pompei ja Amalfi Coast

IMG_4600Reissun aikana teimme autolla päiväretket Pompeihin ja Amalfin rannikolle. Pompei oli noin tunnin ajomatkan päässä villalta, sinne pääsee helposti myös Circumvesuviana-junalla. Pompein pääsisäänkäynnin aukio oli kuin huvipuisto, täynnä krääsäkojuja ja ravintoloita, mutta onneksi sama tunnelma ei jatkunut enää muurien sisäpuolella. Pompein kaupunki hautautui vuonna 79 kun Vesuvius-tulivuori purkautui. Kaupungissa tehdään yhä kaivauksia ja osa alueista on vielä tutkimatta. Alue on niin suuri että kannattaa valita alueet ja paikat missä haluaa vierailla, myös opas tai kirja on suositeltavaa pitää mukana, sillä paikan päällä on vähän kylttejä. Mielestäni vaikuttavimmat paikat olivat pitkät kivikadut, suuri teatteri, forum ja basilika. Tuntuu edelleen, etteivät sanat riitä kuvailemaan rauniokaupunkia ja aika paljon jääkin oman mielikuvituksen varaan, millaista elämä ja rakennukset olivat tuohon aikaan.

Toisen retken teimme autolla Amalfin rannikolle, ajelimme useamman tunnin ihaillen maisemia ja vuorien rinteille rakennettuja kaupunkeja pitkin rannikkotietä Amalfi drive SS163. Paikoin tie oli todella kapea, kiemurteleva ja jyrkkäkin. Onneksi kuskimme olivat jo tottuneet italialaiseen tiekulttuuriin ohittelevine skoottereineen ja turistibusseineen eikä pienet pysäytykset tai tiukat ohitukset tuottaneet ongelmia. Ohitimme Positanon, Praianon ja Amalfin, mutta parkkipaikkoja oli vaikea löytää. Onneksemme ajoimme pieneen Minorin kylään saakka, jonne saimme auton parkkiin ihan rannan viereen. Kylä oli ihana ja rauhallinen, joimme kahvit ja jäimme rannalle viettämään päivää ilman turistiruuhkia.

Reissujen lisäksi vietimme paljon aikaa villalla, jonka hienot grillaus- ja keittiöpuitteet inspiroivat kokkailemaan. Villaelämästä ja ruoista tulossa oma postaus 🙂

-M